Ranskalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukeminen jatkuu, edeten yhä varsin satunnaisilla valinnoilla mitä olen bouquinistien valikoimista löytänyt. Tämä on näköjään Martine Pouchainin esikoiskirja, ja muuta tuotantoa on sittemmin tullut runsaasti.
Lajityyppinä on historiallinen dekkari: ollaan Amiensissa vuonna 1244, ja kaupungin suuren katedraalin rakennustyöt ovat edistyneet mallikkaasti: nuori kuvanveistäjä Amaury on saanut tehtäväkseen suuren Kristus-patsaan, ja etsii sopivaa mallia, ja yllättäen tällainen ilmoittautuu Amaurylle: tuntematon mies joka ei itsestään liikoja kerro...
Ja samaan aikaan työmaan lähellä liikkuu outoja leprasairaiden kaapuihin pukeutuneita miehiä jotka eivät ehkä olekaan miltä näyttävät, tapahtuu epäilyttävä melkein-onnettomuus ja pian tämän jälkeen kuolema, ja toinenkin. Ja Amauryn ystävä on rakastunut, mutta tyttöä ollaan naittamassa varakkaammalle miehelle, mutta sitten tyttö katoaa. Ja tapahtuu muutakin, ja monet tapahtumat liittyvät kyllä toisiinsa, mutta niiden yhteyksien näkemisessä menee kyllä oma aikansa.
Hivenen ihmettelin että tämä on määritelty nuortenkirjaksi, takakannessa ikäsuositus 11+, kun joissain kohdissa kyllä mennään epätyypillisillä ratkaisuilla. Muistelen ainakin omasta nuoruudestani että lukemissani nuortendekkareissa tapasi olla varkauksia ja kadonneita jalokiviä ja ehkä vakoojia, mutta murhatapausten selvittely ei kuulunut kuvioihin. Mutta ehkä keskiaikainen miljöö sitten sallii vähän enemmän väkivaltaa, tai sitten käsitykseni ovat vanhentuneita.
Samoin päähenkilö Amaury oli jo 25-vuotias ja muutenkin kirjan henkilöstö oli selvästi aikuisia, eikö nuortenkirjassa pitäisi olla enemmänkin teinejä kuin kannessa näkyvä Nicolas? No, vastaavaan kyllä törmää erityisesti klassisessa ranskalais-belgialaisessa lanu-seikkailusarjakuvassa, jonka sankareissa myös on suosittu päähenkilöinä aikuisia (Piko & Fantasio, Asterix, Tim & Tom, Lucky Luke, Alix, Natasha, Yoko Tsuno...) kunhan näillä ei ole vielä aikuiselämän rajoittavampia piirteitä kuten parisuhdetta tai muuta perhettä. Ja tavallaan tässäkin vaikka dekkarimallilla mennään, niin sävy on kuitenkin selvästi seikkailullisempi kuin normaalissa aikuisdekkarissa...
Ja näköjään keskiaikaisessa Amiensissa tapahtui sen verran, että Amaury on mukana myös ainakin kirjailijan seuraavassa kirjassa.
Noin muuten juoni tosiaan vaelteli hyvinkin moneen suuntaan, tapahtumia ja henkilöitä riitti, ja kun myöskään kieli ja sanasto ei mennyt helpoimman kautta, niin oli kyllä ajoittain vaikea pysyä tapahtumissa edes mukana, kokemattomalle lukijalle tässä kyllä olisi haastetta.
