Tämän kirjan olin myös bongannut kirjamessuilla potentiaalisesti kiinnostavana: Jiři Kratochvil ei ollut ennestään tuttu kirjailija, mutta tsekkikirjallisuus on ollut sen verran palkitsevaa että sopii kokeilla (suom. Eero Balk).
Pitkän linjan kirjailijalta (aloittanut kommunistiajalla samizdatin parissa) tämä kirja on suht uusi, viiden vuoden takainen, mutta faabeli sijoittuu kuitenkin kauemmas, 40-50-lukujen vaihteeseen. Neuvostoliitossa I.P.Pavlovin tiedeinstituutissa ketunpoikanen oppii puhumaan ja alkaa kehittämään muitakin inhimillisiä ominaisuuksia, pikkuhiljaa muuttuu naiseksi. Kettu, joka ottaa nimekseen Sylva, tulee Valtiaan erityiseksi suosikiksi (joka pitää huolen että instituutissa ei jatkossa kehitetä enää mitään vastaavaa), ja erityisten taitojensa vuoksi Sylva lähetetään länsi-Eurooppaan suorittamaan erityistä tehtävää...
Samaan aikaan Tsekkoslovakiassa salainen poliisi on värvännyt nuoren miehen, Pavlikin, joka osoittaa poikkeuksellista lahjakkuutta niin juonittelussa kuin kielten oppimisessa, taitoja jotka ovat hyödyllisiä vakoojalle...joten hänetkin lähetetään rautaesiripun toiselle puolelle salaisiin tehtäviin. Ja Münchenissa Pavlikin ja Sylvan tiet risteävät, nämä huomaavat pitävänsä enemmän toisistaan kuin niistä tarkoituksista joihin heidät on koulutettu, ja lähtevät omille teilleen.
Lajityyppi on siis iloitteleva faabeli runsaalla maagisella realismilla. Niin huumoria kuin melankoliaa annostellaan, huumorissa on mustaa sävyä (Pavlikin esimiehet ja opettajat vaihtuvat tiuhaa tahtia, Valtias sentään pysyy mutta moni asia hänen ympärillään ei), ja varmaan kettutematiikasta voi löytää myös allegorisuutta. Kirjallisia viittauksia ja intertekstuaalisuutta ainakin käytetään, valitettavasti vain kirjoihin joita pääosin en tunne (Pikku prinssiä lukuunottamatta).
Mainio kirjahan tämä on, jos poliittinen satiiri maagisella realismilla ryyditettynä maistuu. Ongelma on vain että olen jo lukenut Skvoreckya, Vaculikia, Topolia, Capekia, Havelia jne joten rima oli asetettu jo sen verran korkealle että tällä kirjalla on vaikeuksia sinne asti pääsemiseen. Mutta jos tsekkiläiset satiirikot eivät vielä ole niin tuttuja, niin tämä on kyllä toimiva teos tutustua lajiin.
Idea on semmoinen, että oikeastaan koko kansa, koko isänmaa muodostaa jonkinlaisen perheyhteisön. Venäläiset tietävät sen todella hyvin, kun isänmaakin on venäjäksi sama kuin meillä perhe. Joten kylväkäämme kaunan ja petoksen siemenet koko kansan perheyhteisöön, kylväkäämme ne koko isänmaahan. Ja kun näin levitämme tartunnan koko kansaan, koko isänmaahan, se rappeutuu moraalisesti, hajoaa kahdeksi vihamieliseksi osaksi, jotka on helppo ottaa valtaan. Onhan valta venäjäksi sama kuin tšekiksi isänmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti