Ruotsalaisen Lars Gustafssonin kirjoja on näköjään tullut pari suomeksi: en ole niitä lukenut, ja suomentamatonta tuotantoa näkyy olevan paljon enemmän, kuten tämä teos (joka tuli vastaan ranskaksi, no, luen paremmin ranskaa kuin ruotsia).
Alkukielinen nimi 'Windy berättar om sitt liv, om de försvunna och om dem som ännu finns kvar' vinkkaakin jo sisällöstä. Windy on texasilainen parturi, ja kirja on laaja monologi: samalla kun Windy leikkaa vakioasiakkaansa, vanhan fysiikan professorin, hiuksia, tarinoi hän asioista joita mieleen tulee, elämästään, mitä kaikkea on sattunut, muista asiakkaistaan, nykyisistä ja entisistä (parturointisessioita on useita, ja puhetta riittää...)
Puhe hortoilee ja kiertelee aiheesta aiheeseen, kovin kauaa Windy ei pysy missään asiassa, ja toisaalta samoihinkin aiheisiin palataan aika ajoin. Arkisesta siirrytään sujuvasti epämääräisiin mysteereihin ja takaisin: puhutaan säästä ja parturisaksista ja kuinka lapset tappelevat ja missä tuomari Caldwell oli ennen Vietnamin sotaa ja keskusteluista kuolleiden kanssa ja aiemmasta työstä kirjakaupassa ja tutusta scifikirjailijasta joka näki Jumalan ja katosi ja tulevien asioiden näkemisestä ja tulipaloista ja huolesta etteivät lapset ala tupakoida...
Kirjassa luodaan omalaatuista tunnelmaa, arkisen realistista mutta kuitenkin epämääräisen vieraannuttavaa: jutustelu kiinnosti sen verran että sitä luki eteenpäin, ja samalla se on kuitenkin (epäilemättä tarkoituksellisen) epätyydyttävää: ei näissä puheissa ja tarinoissa varsinaisesti ikinä päädytä mihinkään. En siis oikein minäkään osaa sanoa mitä mieltä olin: Luin, en tiedä muistanko paljoa puolen vuoden päästä, mutta saatan kyllä johonkin toiseen Gustafssonin kirjaan joskus tarttua.
Tulee mieleen YLEn sivuilta taannoin lukemani juttu "hiljaisista palveluista". Itseäni hieman ärsyttää esimerkiksi kun on käynyt fysioterapiassa se jatkuva puhetulva, ja kyselyt, mutta ei oikein ole viitsinyt sanoa, että kaipaisi hiljaisuutta. Tuollainen monologivirta voi alkaa nukuttaa kuuntelijaa. Ajatuksia herättävä teos, vaikka ei ehkä päätykään lukulistalleni.
VastaaPoistaArvelen kyllä että Windyn juttelua voi kuunnella mielelläänkin, ja amerikkalaisilla on usein hiljaisuuskammo...
PoistaNo, itselleni on osunut aika hiljaisia partureita. Ja kun käytän kuulolaitteita, jotka pitää parturoidessa tietysti ottaa pois, niin siinä tilanteessa ei olisi edes paljoa merkitystä jutteleeko parturi jotain...tai parempi kun ei, koska sitten voin paremmin reagoida kun sanoo jotain hiustenleikkuun kannalta merkityksellistä.