Tämä on toinen lukemani Ivy Compton-Burnettin kirja; pari vuotta sitten luin Two Worlds and Their Ways -teoksen. Vertaillaanpa näitä kahta, löytyykö näiden välillä yhtäläisyyksiä.
- Kirjan nimi on muotoa 'X and Y', jossa X ja Y ovat substantiiveja, yksikössä tai monikossa. Kyllä.
- Kerronta on melkein pelkkää dialogia. Kyllä.
- Kirja keskittyy täysin englantilaisen edvardiaanisen maalais-aatelin perhehuoliin. Kyllä.
- Juonessa on melodramaattisia käänteitä, mutta oikeasti sillä ei ole juurikaan merkitystä, kerronta ei tee myönnytyksiä juonenkuljetukselle. Kyllä.
- Kerronta on koukeroista, hyvin muodollista, täynnä nyansseja ja hienovaraisia sävyjä, ja vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Kyllä.
- Ironisuus, jatkuva analyyttisuus ja vihjailu ja perheen tiiviisiin keskinäisiin suhteisiin keskittyminen on lähes klaustrofobista. Kyllä.
Kirjailijalla on oma tyylinsä, jota toteuttaa johdonmukaisesti, ja tämä on kirjailijansa kirja.
"Oh dear, oh dear!" said Henry Clare.
His sister glanced in his direction.
"They are pecking the sick one. They are angry because it is ill."
"Perhaps it is because they are anxious," said Megan, looking at the hens in the hope of discerning this feeling.
"It will soon be dead," said Henry, sitting on a log with his hands on his knees. "It must be having death-pangs now."
Another member of the family was giving his attention to the fowls. He was earnestly thrusting cake through the wire for their entertainment. When he dropped a piece he picked it up and put it into his own mouth, as though it had been rendered unfit for poultry's consumption. His elders appeared to view his attitude either in indifference or sympathy.
"What are death-pangs like?" said henry, in another tone.
(kirjan ensimmäiset rivit)
Tavallaan tuntuu, että Compton-Burnett pyrkii eristämään mahdollisimman puhdasta proosaa kaikesta muusta kirjallisesta kuona-aineksesta.
Juonivetoisuutta ei ole, tapahtumia sinänsä on mutta merkittävätkin juonenkäänteet saattavat sijoittua kerronnan ulkopuolelle, niin että ne esitetään vain mainintoina, tai sekoittuvat koukeroisten keskustelujen sekaan: mitään erityistä huomiota niille ei anneta. Kieli on hyvin hiottua, mutta mistään runollisuudesta ei voida puhua, lyyrisellä ilmaisulla ei ole sijaan tässä umpiproosassa. Henkilöissä on ehkä psykologista syvyyttä, mutta se esitetään täysin behavioristisesti puheena ja toimintana (kaiken muun puheen ja toiminnan seassa), ja kieltämättä henkilöt pyrkivät piilottamaan psykologiansa tehokkaasti...
Jos haluaa lukea kirjoja Tärkeistä Aiheista, polttavista yhteiskunnallisista ja filosofisista kiistakysymyksistä, niin, no, näissä kirjoissa kerrotaan edvardiaanisen maalaisaatelin pienimuotoisista perhehuolista...ilman omakohtaisuutta, dokumentaarisuutta tai tositarinaisuutta (Compton-Burnett on yhteiskuntaluokasta, joka ei näissä kirjoissa esiinny, perheenä tai palveluskuntana). Ja kuitenkin jos haluaa lukea modernia avantgardistista ja kokeellista kirjallisuutta, näissä on lähes pilkallista vanhanaikaisuutta...(joka ei toki kaikkia hämää, monien brittikirjailijoiden ohella mm. ranskalaisen nouveau romanin johtotähdissä oli Compton-Burnettin ihailijoita).
Jep, tämä on proosaa, ja mielekäs syy lukea tätä on että haluaa lukea juuri tätä, proosaa an sich.
Varmasti on monia lukijoita, joille tämä ei mene yhtään. Minulle silloin tällöin, sopivassa mielentilassa (ja kun en yritä lukea väsyneenä. Luultavasti äänikirjoinakin nämä olisivat aika kauheita, siinä määrin aktiivista huomiota tämä teksti vaatii).
"Will you give up the housekeeping?"
"Yes. I resent being supplanted, but I am glad to give it up. I don't mind the trivial task, but I dislike being known to do it. I am sensitive to opinion."
"Most people are like that."
"I don't think they can be, when I am."
"Don't you take any interest in household things? I take so much."
"I want to have a soul above them, and to be thought to have one."
"I have a soul just on their level. Do you think we have souls?"
"No," said ursula.
"Do you mind that?"
"Not yet; I am only thirty-two; but when I am older I shall mind it; when extinction is imminent. Now it is too far away."
Helmet-haasteessa taidan laittaa kirjan kohtaan 34. Kirjailijan nimessä on luontosana.
Ai niin, mitä tässä tapahtuu: Catherine Clare oli jättänyt miehensä Cassiuksen ja pariskunnan kaksi pientä poikaa kymmenisen vuotta aiemmin. Cassius on mennyt uusiin naimisiin Flavian kanssa, perhe on kasvanut kolmella lapsella mutta Flavia pyrkii kohtelemaan kaikkia lapsia tasapuolisesti. Nyt Catherine kuitenkin ilmoittaa, että ei voi olla erossa lapsistaan. Cassius ja Flavia toivottavat tämän tervetulleeksi, mutta tapahtumilla on monenlaisia seuraamuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti