Pieni novellikokoelma kirjailijalta, josta en ole kuullutkaan: kyllä, näitä tulee poimittua aika helposti lukulistalle, varsinkin jos ne tarjoavat kurkistusikkunan myös vähälle tuntemiselle jääneeseen kulttuuriin, paikkaan tai aikaan eikä vain yksittäiseen kirjailijaan.
Tämänkertainen Kamel Daoud on algerialainen, ranskaksi kirjoittava, toimittaja ja kirjailija, ja tämän kokoelman viisi novellia on alunperin vuodelta 2008. Kerronnan lajina on tajunnanvirta, ollaan sitten Ateenan olympialaisissa maratoonarin pään sisässä tai taksimatkalla jossa kuski selostaa vuolaasti ajatuksiaan asioista ja niiden vieristä...ja pääosassa on Algeria, elämä algerialaisena, ja sitä ei kuvata järin positiiviseksi, ennemmin eksistentiaalisen ahdistuksen lähteeksi.
Ja puhetta on islamista, länsimaista, roduista ja käsityksistä niistä, lentokoneista ja arabien monimutkaisesta suhteesta niihin, Robinson Crusoen Perjantaista...
Mutta on yhä todettava, että en oikein ole tajunnanvirran ystävä. Näissä novelleissa on joitain hienoja pätkiä ja ajatuksia, joissa on makusteltavaa ja ehkä siteerattavaa, mutta ei tämä nyt oikein minun kirjani ollut.
"J'ai dépassé l'âge idéal pour les grosses révélations et pourtant je viens d'en avoir une : ce peuple est plus petit vu de près que vu du ciel."
Otan Helmet-haasteessa tällä kohdan 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja.
Tajunnanvirta on kyllä aika puuduttavaa luettavaa. Muuten Algeria kiinnostaisi. Daoudiltahan on kai aivan lähiaikoina ilmestymässä suomeksi romaani Tapaus Meursault, joka on hänen kannanottonsa Albert Camus'n Sivulliseen. Teoriassa se kiinnostaisi, mutta saa nähdä tuleeko minun luettua sitä, kun ensin pitäisi tietysti kahlata se Sivullinenkin. En ole varma riittääkö energia nyt siihen.
VastaaPoistaJep, itse pidän enemmän suorastaan behavioristisesta kerronnasta, jossa ajattelu esitetään toimintana ja puheena...
PoistaJa joo, toisaalla tuli esiin tuo piakkoin ilmestyvä Tapaus Meursault, joka tämän perusteella kyllä pitää nostaa lukulistalle (Sivullisen olen lukenut, joskin aika monta vuotta sitten).
Täällä myös eräs, joka ei niin tajunnanvirrasta innostu. Jokseenkin lohduttaa, etten ole ainoa, koska jostain syystä olen ajatellut että olisi "älykkömäistä" pitää tajunnanvirrasta ja olen liian höpsö sellaiseen. Mutta eihän se niin tietenkään ole. Preferoin ajatuksia, saavat olla monimutkaisiakin, mutta sellainen ylenplattinen lennokkuus aiheesta toiseen rasittaa tällaista märehtijää.
VastaaPoistaMinullakin on muuten lukulistalla tuo Tapaus Mersault (ja Sivullinen on luettu), mutta alkoi nyt hieman jännittää :D
Jeps, tyylejä on monia ja ei ne kaikki kaikille mene.
PoistaSinänsä tui mieleen että joistain näistä voisi tulla kivoja dramaattisia monologeja näyttämölle...
En tiedä muiden kirjojensa kerrontaratkaisuista, mutta Meursaultin aihe kuulostaa kuitenkin sen verran kiinnostavalta, että sen voin mielelläni lukea, ja varmaan siitä jossain vaiheessa putkahtelee lisääkin lukukokemuksia jahka suomennos on markkinoilla.