16.9.2021

Tuomas Akvinolainen - Enkelit ja filosofia

 

Muistelin aikoinaan kirjamessuilla Serafim Seppälän kritisoineen liiallista ja yksipuolista kiinnostusta enkeleitä kohtaan, vertauksena nuori neito, joka, saadessaan rakkauskirjeen, alkaa perehtyä yksityiskohtaisesti postilaitoksen historiaan ja sen toimintaan kirjeiden kuljettajana...

No, tervetuloa Tuomas Akvinolaisen, keskiajan suurimman skolastikon, ajatteluun. Toki Tuomas antaa kaiken aiheellisen huomion niiden rakkausviestien lähettäjään ja sisältöön, mutta samalla onhan se nyt aivan tavattoman kiinnostavaa miten viesti kulkee, millaisia ovat nämä aineettomat olennot ihmisen ja Jumalan välimaastossa.
Ja mitään enkeliterapioita ei harrasteta, lähestymistapa on filosofinen perustuen Aristoteleen hylemorfistiseen teoriaan, ja tästä edeten päätellen sen mitä päätellä voi enkelien ominaisuuksista: siinä missä muu luomakunta on aineen ja muodon yhdistelmä, enkelit ovat aineettomia, pelkkiä aktiivisia muotoja. Ja jos olento on aineeton intellekti, mikä on sen suhde paikkaan, miten se liikkuu, miten kommunikoi, miten se tietää jotain, onko enkeleillä vapaa tahto, miten enkelistä tulee paha...

Kirjaan on koottu Tuomaan pääteoksen Summa theologiae enkeleitä käsittelevät luvut, jotka Reijo Työrinoja on kääntänyt ja varustanut selityksin ja kirjallisuusviittein, ja teoksessa on myös mittava johdanto.
Tuomaan Summa esittelee ajatuksensa hyvin systemaattisessa muodossa skolastisen perinteen mukaisesti: on aihe (vaikkapa kysymys 52, "Enkelin suhteesta paikkaan"), aiheeseen liittyvät tarkemmat kysymykset (Onko enkeli paikassa? Voiko enkeli olla samalla keraa useassa eri paikassa? Voiko samassa paikassa olla useita enkeleitä?) ja kunkin kysymyksen vastaukseksi esitetään 2-5 numeroitua väitettä (joiden päätelmistä Tuomas tapaa olla eri mieltä), näiden jälkeen Tuomas esittää oman vastauksensa ja numeroitujen väitteiden kumoamiset.
Kun sitä oppii lukemaan ja kun tuntee edes jotenkin käytetyn termistön ja taustalla olevat teoriat ja lähteet (Aristoteles ja Raamattu tietysti, mutta myös aristoteeliset kommentaattorit Avicenna, Averroes, Avicebron ja Boethius ja kirkkoisät kuten Augustinus ja Dionysius Areopagita usein mainittuina) niin ajattelu ja argumentaatio on selkeästi esitettyä. 
(Mainittakoon että kysymys kuinka monta enkeliä voi tanssia neulankärjellä, se on peräisin myöhemmältä ajalta Rabelais'lta. Mutta Tuomaan vastaus olisi "yksi", aineettomuudesta huolimatta samassa paikassa ei voi olla useampia enkeleitä yhtaikaa).
 
Ja jos argumentaatioformaatti tuntuu raskaalta, niin Työrinojan selityksissä on nostettu esiin kunkin luvun keskeiset ajatukset, ja johdannossa enkeliteorian laajat linjat, sekä tietysti hyvin arvokasta vertailua muihin aikakauden ajattelijoihin: skolastiikka tuotti muitakin enkeliteoreetikkoja kuin Tuomaan, ja nämä eivät olleet suinkaan kaikki samaa mieltä asioista.
Työrinojan lähestymistapa ei tosin edes yritä olla erityisen popularisoiva, lukijalta odotetaan omaehtoisesti kiinnostusta ja mielellään perehtyneisyyttäkin keskiaikaiseen filosofiaan ja sen metafyysisiin koukeroihin (ja myönnän että itsekin siirryin joissain kohdissa enemmän selailemaan, vilkaisemaan käsitellyt kysymykset läpi sen tarkemmin uppoutumatta esitettyihin argumentteihin).

Vaikka jotkut saattaisivat pitää enkeleitä varsin esoteerisena pohdinnan aiheena ja Tuomaan aatoksia varsin spekulatiivisina, se on suurelta osin juurikin spekulaatiota hylemorfismista: jos enkelit ovat aineettomia muotoja, ihmisissä taas on aine ja muoto, joten mitkä ihmisten ominaisuuksista tulevat tuosta yhteenliittymisestä ja mitkä taas ovat puhtaan intellektin ominaisuuksia? Kysymystä mikä on ihminen tarkastellaan myös sitä kautta mikä ihminen ei ole.

Lukiessani tätä kirjaa ajatukseni siirtyivät myös vertailemaan esitettyjä ajatuksia enkelien ominaisuuksista myöhemmin esitettyyn filosofiseen käsitteeseen noosfääri, biosfäärin osa jossa ihmisen älyllinen toiminta on pääosassa.
Esim. Internetissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa ihmisten ominaisuuksissa alkaa olla jotain samaa kuin enkelien ominaisuuksissa. Olemme aineettomia, vaikka voimmekin omaksua jonkun fyysistä ruumista muistuttavan olemuksen (kuvina, videoina, niminä...). emme havaitse toisiamme suoraan aistipohjaisesti vaan ajattelun akteina (esim. kirjoitan tätä tekstiä, ja te, joiden olemassaoloa en suoraan aisti, voitte päätellä tekstistä että sillä on kirjoittaja, eli minä olen olemassa). Voin siirtyä "paikasta" "toiseen" silmänräpäyksessä, esim. samalla kun kirjoitan tätä tekstiä voin käydä tykkäämässä kissavideosta Facebookista mutta varsinaisesti sillä hetkellä kun olen Facebookissa tykkäämässä kissavideota en kirjoita tätä tekstiä. 
Ja toisaalta vain minä olen tällä hetkellä "tässä paikassa", kun luet tätä tekstiä tällä sivulla, on siinä vain minun ajatteluni akti, joudut siirtämään huomiotasi vähän alemmas jotta näkisit mahdollisen toisen henkilön mahdollisen kommentin. Tähän asiaan liittyviä ajatuksia olen pyöritellyt aiemmin sananvapauspohdinnoissani: vapaus liittyy myös levitykseen ja saatavuuteen, siihen että jotkin "paikat" ovat tärkeämpiä ja näkyvämpiä kuin toiset ja jos niissä keskeisimmissä paikoissa tapahtuvat ajattelun aktit ovat yksipuolisia, se vääristää kokonaisuutta silloinkin kun toisenlaiset aktit olisivat mahdollisia marginaalisemmissa paikoissa...
Ja kieltämättä kysymys enkelien autuaallisuudesta tai pahuudesta tuo mieleen kasvavaa julkista suosiota saavuttavan tavan sekoittaa henkilön tekojen ja itse henkilön moraalinen arvostelu: jos henkilön yksi teko on moraalisesti tuomittava, on koko henkilö kaikkine tekoineen moraalisesti tuomittava.
 
Ja kuitenkin, edes noosfäärissä ihminen ei ole enkeli eikä sellaiseksi luotu: siitä ristiriitatilanteesta varmaan sitten johtuu että Facebook, Twitter ja muut eivät kuitenkaan ole taivaallisen harmonian tyyssijoja, vaikka rationaalisesti ajateltuna niissä ehkä olisikin potentiaalia moiseen...

Esoteeriselta kuulostavasta aiheestaan riippumatta kirja siis herätti paljon ajatuksia, mikä onkin mitä sopivin tarkoitus kirjalle. Tuomas Akvinolainen on piipahtanut blogissa jo parissa muussakin postauksessa, ja varmaan tulee niin tekemään jatkossakin, niin perusasioita käsittelee että ajatukset taipuvat moneen suuntaan. 
 
Kirja on arvostelukappale kustantajalta.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista ja syväluotaavaa pohdintaa. Tuo "jos henkilön yksi teko on moraalisesti tuomittava, on koko henkilö kaikkine tekoineen moraalisesti" lausumasi on hyvinkin pohdituttava ja sitä pitäisi nykyaikana pohtiakin samoin kuin mahdollisuutta muutokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, enkeleille tuo mikä on ja mitä tekee ovat tiukemmin yhtä, meidän taas täytyisi pitää mielessä tietoisuus ihmisyydestä ja siitä mitä se tuo mukanaan...

      Poista
  2. Hyvää pohdintaa! Tähän en kyllä uskaltaisi tarttua, tietoni ei riittäisi millään vaikka olenkin filosofian aikoinaan YO-kokeissa kirjoittanut. Merkille pantavaa on tuo asia, että yksikin erhe riittää tekemään ihmisestä nykypäivänä tuomittavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomaan ajattelu etenee niin selkeästi että joitain kysymyksiä ainakin voisi varmaan selvitellä aika vähilläkin aiemmilla kokemuksilla filosofiasta mutta tämän kirjan aihe varmaan vaatii ainakin sitä että suunnilleen tietää mitä Aristoteles oli sanonut muodosta ja substanssista (mutta toisaalta kristillisen teologian suhteen pärjäisi vielä vähemmillä taustoilla)

      Poista