Jos nyt yrittäisi vähän enemmän kirjoittaa myös näistä tietopuolen kirjoista joita tulee luettua...
Varsinkin kun kirjan aihe on melkein sukulainen, Tuomas Akvinolainen, yksi keskiajan suurimmista ajattelijoista (jotkut pudottaisivat tuosta määritteestä sanan "keskiajan", tai vaihtoehtoisesti tarjoaisi titteliä "keskiajan suurin ajattelija", tai ehkä molempia), joka toki on blogissa ehtinyt piipahtaa aiemminkin.
Mutta on myönnettävä, että veli Tuomaan oma tuotanto ei ole kaikkein selvintä ja helpoimmin lähestyttävää luettavaa, keskiajan skolastisessa perinteessä ei liikoja popularisointeja harrastettu silloinkaan kun Tuomaan ajattelua voisi monessa kohtaa pitää hyvinkin käytännön maalaisjärkeen ja kohtuuteen perustuvana ja luottamuksensa ihmisjärjen mahdollisuuksiin oli suuri.
Alkutekstien aikamoisesta raskaudesta johtuen arvostan kuitenkin hyvää koostetta, ja voin todeta että Frederick Copleston onnistuu olemaan melkeinpä poikkeuksellisen ymmärrettävä. Ei hänkään nyt kovin popularisoiva ole, tekstin lukeminen vaatii ainakin jonkinlaista kiinnostusta kohteeseen (ja ehkä vähän käsitystä keskiajan filosofiasta, Aristoteleesta jne), mutta sen puitteissa etenee järjestelmällisesti, kirjoittaa selkeästi, avaa ja määrittelee käytetyt termit...huomattavasti paremmin kuin esim. jotkut muut näkemäni metafysiikan käsittelyt.
Fokuksena tässä on Tuomas Akvinolainen nimenomaan filosofina: toki teologiaa vilahtelee mukana, ja keskiajalla ne olivat hyvinkin toisiinsa kietoutuneina, mutta omana aikanaan Tuomas nimenomaan pyrki selventämään tieteidenalojen rajoja ja kehittämään filosofiaa itsenäisenä alana: tietokäsityksessä toki ilmoituksella on oma asemansa mutta tärkeää on myös selvittää mitä inhimillinen järki itsenäisesti pystyy ymmärtämään todellisuuden luonteesta.
Keskeisinä kysymyksinä ovat metafyysiset pohdinnat olemassaolosta (miksi ja miten olemassaolo on) ja kysymykset ihmisyydestä ja ihmisestä niin fyysisenä, rationaalisena kuin sosiaalisena olentona (erityisesti viimeiset pointit kiinnostivat, kun mielessä on se vâhän aikaa sitten luettu Fratelli tutti, ja ehkä pitää tutustua myös 1900-luvun tomistiin Jacques Maritainiin, joka on siihen puoleen keskittynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti