Joku vuosi sitten luin joitain Hermann Hessen kirjoja, ja sen verran ovat kiinnostaneet että lisää pitää.
Mutta en nytkään tartu niihin varsinaisesti maineikkaimpiin teoksiinsa, tämä romaani on käsiin tullut silloin joskus kun edellisen kerran Suomessa kävin...ja näin jouluaikaan luen sitten keskelle kesää sijoittuvan romaanin (suom. Aarno Peromies)
Kirjalle nimen antava Rosshalde on kartano, jossa asuu maineikas taidemaalari Johann Veraguth vaimonsa Adelen ja pienen poikansa Pierren kanssa. Tai kanssa ja kanssa...taiteilija majailee nykyään sivurakennuksessa ateljeen yhteyteen rakennetuissa huoneissa, rouva taas varsinaisessa, ylisuuressa, talossa, ja välit ovat varsin jäähtyneet ja etäiset: perheen vanhempi poika Albert, joka pitää voimakkaasti äitinsä puolta, on lähetetty sisäoppilaitokseen, Pierre taas ei puoltaan valitse.
Ja Pierre onkin ainoa syy, joka vielä pitää Veragutheja edes samassa pihapiirissä ja virallisesti perheenä, kumpikaan ei halua luopua Pierrestä. Mutta vaikka taiteilijana Johann onkin yhä taitavampi, on selvää että yksityiselämä on pahasti hunningolla, staattisessa solmussa joka ei ole hyväksi kellekään...tämän huomaa myös vieraileva ystävä joka kutsuu Johannin luokseen Intiaan, mutta tilannetta järkyttää myös Pierren äkillinen vakava sairastuminen...
Edellisiin lukemiini Hesseihin verrattuna tässä on tuttuja elementtejä, taiteilija kesäisessä miljöössä, ajautuminen umpikujaan tavalla joka suorastaan vaatii kriisiä, tunnistettavasti on sama kirjoittaja...noihin lukemiini verrattuna tässä pysytään kuitenkin tiukasti realismissa, tyyliltään siis kuitenkin aika romanttishenkisessä, mutta fantastista ainesta ei ole mukana.
Hessen hehkuvaan miljööseen oli taas kerran hyvin miellyttävä sukeltaa, vaikka noin tarinana tämä nyt ei kuitenkaan suurta vaikutusta tehnyt vaikkei mikään sinänsä vialla ollutkaan.
Luin 90-luvulla paljon Hesseä, hän oli yksi lempikirjailijoistani silloin. Voi olla, että olen tämän Rosshaldenkin lukenut, mutta en ole varma, koska en muista tästä mitään. Pitäisi joskus palata Hessen maailmaan ja katsoa, miltä se nyt tuntuisi. Arosusi onkin omassa hyllyssä, mutta uudelleen lukematta vielä.
VastaaPoistaTämä oli aika selkeäviivainen ja sulava, ehkä vähän liikaakin, että tekisi vahvaa vaikutusta ja jäisi mieleen...
PoistaMielenkiintoista että otat esille Hessen. Olisiko Hessen tunnetuimmille teoksille kysyntää nykyään? Ykilön henkiselle kehittymiselle, jonkinlaiselle romanttiselle "kapinalle"?
VastaaPoistaHessestä ei juuri näe puhuttavan. Kuollut klassikko? Ehkä, ehkä ei.
Luin jokin aika sitten Hessen Gertrudin - hyvä romaani, mutta...
1960-70 -luvuilla Hessen Arosusi ja Lasihelmipeli oli kapinoivan nuorison must. Tunnnustan itsekin hurmaantuneena Arosuteen - niin että kun aloittelin kirjoittajana lähinnä luontojuttujen parissa, niissä näkyy Arosuden kielenkäytön vaikutus.
Hesse tuntuu nauttivan kyllä yhä jonkinlaista kulttiasemaa, vaikka laajemmasta kirjallisuuskeskustelusta on ehkä pudonnut pois. Tai ainakin kun näitä Hesse-mainintoja on blogiin laittanut tai tämänkin postauksen Facebookiin linkittänyt niin on aina tullut muutama innostunut vastaus, ja ainakin joku aika sitten oli myös vielä divareissa yms. ihan suosiossa, että jos kohtuusiistiä kohtuuhintaista Hesseä laittoi hyllyyn niin kyllä siitä eroon pääsi.
PoistaMutta todettava on, että kommenteissa viitataan usein nuoruudessa elettyyn Hesse-innostukseen kuin aktiiviseen nykyisyyteen, ja en sitten tiedä lukevatko jotkut pari-kolmikymppiset enää Hesseä vai onko se minun ikäpolveni ja minua vanhemmat.
Ja kaipa ne tunnetummat kirjansa kuten nuo Arosusi ja Lasihelmipeli pitää vielä kaivaa luettavaksi, vaikken ehkä olekaan kapinoiva nuori (ainakaan nuori, kapinoivuutta voi miettiä)
Itse olen lukenut Arosuden ja Lasihelmipelin, jossa oli tätä kehittymistarinaa paljonkin.
VastaaPoistaHuonoja ja hyviä uutisia, huonot uutiset Shakespearen sisaret haaste ei edennyt kirjaston koronasulun takia hyvin, mutta hyvät uutiset, luin Gutenbergistä pari näytelmää, joten saan koosteen aikaiseksi tammikuun loppuun mennessä.
Hyvä että jotain, ja Gutenbergistä (tai Lönnrotista) kyllä löytyy aika kivasti näytelmiä, haasteeseen luin Minna Canthia sieltä ja aiemmin olin jo lukenut Corneillen Cidin...ja kun selailin valikoimaa niin suomeksi löytyisi vielä hyvinkin paljon tavaraa, ehkä pitäisi joku suomalainen vielä sieltä hakea...
Poista