Joulukuun luetut ja vuosikatsaus

Taas on vuodenvaihde ja aika koota lukemisia. Viime vuonna en moista tehnyt kun blogi oli telakalla, mutta listasin kyllä luettuja kirjoja ja nyt sitten laskeskelin kahden vuoden lukemiset, siis 2018-2019. Ja kun olen koonnut näitä kaunokirjallisuuden lukulistoja jo reilu kahdeksan vuotta, niin siinäkin alkaa olla jo aika paljon dataa, joita voi analysoida tarkemminkin jo tilastollisella merkittävyydellä.

Mutta ensin joulukuun luetut, niitä oli kolme (ja jotain tietopuolta ja sarjakuvaa tietty).

Laura Ingalls Wilder - Little House on the Prairie
Amélie Nothomb - Soif
Kirsti Ellilä - Lepra

Bloggauksia oli muutama lisää kiintoisista kirjoista joita oli lukenut aiemmin syksyllä, ja niitä on vielä pari odottamassa että teen postauksen...

Lukuhaasteitakaan ei ole nyt päällä, jotain oli 2018 mutta ne ovat jääneet...ensi vuonna merkkailen ainakin perinteiseen Helmet-lukuhaasteen kohtia varmaan linjalla "luen mitä huvittaa, katson mihin sopii", saa nähdä tuleeko varsinaisempia kiinnostavia lukuhaasteita jostain.

---------------------------------------------------------------------
Kahtena viime vuonna olen lukenut yhteensä 136 kirjan verran kaunokirjallisuutta, aikaisempina vuosina on tullut sellaista sataa kirjaa vuodessa, eli on tuo vähentynyt muttei kovin pahasti, saa nähdä miten jatkossa. Lukemisiin toki vaikuttaa että suurimman osan noista kahdesta vuodesta olen asunut Ranskassa, mikä ohjaa luettujen kirjojen valikoimaa siihen suuntaan mitä sattuu olemaan tarjolla, ja tilastoissa näkyy kyllä kovia muutoksia aiempiin...

Nämä lukulistaukset olen aloittanut marraskuussa 2011, eli yhteensä minulla on dataa 98 kuukaudelta, tässä ajassa olen lukenut 824 kaunokirjaa eli keskimäärin kaksi kirjaa viikossa, reilu sata kirjaa vuodessa. Olen aiemmin jo taulukoinut lukemisia alkukielen ja kirjailijan sukupuolen mukaan, nyt laskin myös lukukieliä ja lajityyppejä (proosa, lyhytproosa, runot ja näytelmät) ja samalla tein vauhdikkaan tarkastuslaskennan noihin aiempiin taulukoihin, oli siellä parissa kohdassa pieniä heittoja.
Otanta alkaa olla sen kokoinen että näiden muuttujien yhdistelmiäkin voi alkaa tarkastella ja tehdä tarkempaa analyysia lukemisista, kun löydettävissä trendeissä alkaa olla jo tilastollista luotettavuutta. Mutta aloitetaan perusjutuista.

Romaanit ovat se suosituin kirjallisuudenlaji, mutta ihan merkittävässä määrin luen myös muuta, parina viime vuonna runojen ja näytelmien osuus on syönyt entisestään romaanien osuutta. Tässä on tosin tainnut mennä niin että viime vuonna luin paljon runoja, tänä vuonna enemmän näytelmiä. Ja kun ranskaksi runoja en osaa oikein vielä lukea kun taas näytelmät maistuvat, lienee ensi vuonna runouden osa niukempi ja näytelmien taas ehkä suurempi...

Sukupuolijakauma on vetänyt taas keskiarvoa enemmän miesten suuntaan. Saa nähdä miten jatkuu, ottaen huomioon muutaman muun muuttujan (joista kohta lisää).
X merkitsee tässä anonyymeja ja sellaisia yhteistöitä ja antologioita, joissa tekijöinä on sekä miehiä että naisia. Yhteistyöt ja antologiat, joissa kaikki ovat samaa sukupuolta, on ryhmitelty sukupuolten mukaan.

Lukukielissä on, ei niin yllättäen, tullut iso muutos. Pitkällä aikavälillä kaksi kolmasosaa olen lukenut suomeksi, ja tästä suurin osa on ollut käännöskirjallisuutta. Englanniksi reilu neljäsosa, josta vähemmän mutta kuitenkin ihan merkittävästi käännöskirjallisuutta. Ennen vuotta 2018 ranskaksi lukemiseni ovat olleet aika vähäisiä, kahden viime vuoden aikana se on noussut jo neljäsosaan, ja kasvattanee osuuttaan jatkossa (ja yhden kirjan olen lukenut ruotsiksi).
Ranskaksi lukemani on ollut lähes täysin ranskalaista kirjallisuutta, kun se nyt on ollut otollisinta, mutta sinänsä ranskaksi kyllä käännetään paljon muualtakin, myös sellaisia kirjoja joita ei ole käännetty englanniksi (suomesta puhumattakaan), eli varmaan jokunen sellainen tulee luettavaksi tulevana vuonna...
Mutta muutenkin käännösten osuudet ovat pienentyneet huomattavasti, erityisesti suomeksi, mutta myös englanniksi: tarjonta vaikuttaa, koska täällä löytyvät englanninkieliset kirjat tapaavat olla juurikin alkukielisiä, englanninkielistä käännöskirjallisuutta ei juuri löydy kaupoista tai kirjastoista.

Olen siis lukenut varsin paljon suoraan alkukielillä, josta johtuen alkukielivalikoima on ollut varsin yksipuolinen, englanti, ranska, ranska ja ihan kohtalainen määrä japania, muut kielet lähinnä satunnaisella edustuksella.
Pitemmällä aikavälillä ranska oli pitkään tasavahva saksan ja japanin kanssa, nyt kaulaa on vedetty ja aletaan lähestyä jo suomen lukemia. Saksaa, japania, italiaa, venäjää ja ruotsia voin pitää ihan hyvin edustettuina kielinä (20+ kirjaa), ja kohtalainen presenssi on ollut myös norjalla, espanjalla, tsekillä, unkarilla, arabialla, tanskalla, puolalla ja virolla (5+ kirjaa), muut sitten satunnaisemmin edustettuina...saa nähdä miten tilanne kehittyy jatkossa.

Alkukielten ja kirjailijan sukupuolen välisiä yhteyksiä olen pohtinut aiemminkin, ja taidan pohtia jatkossakin, sen verran jyrkkiä erot ovat. Näiden kahden vuoden ajalta miesten kielijakauma näyttää aika lailla samalta kuin kaikkien kirjojen kielijakauma, paitsi että ranska ja englanti ovat vaihtaneet paikkoja, lukemani ranskalaiskirjat ovat olleet ensisijaisesti miesten kirjoittamia (tässä pitää varmaan vähän skarpata tulevana vuonna).
Pitkän aikavälin lukemisissa merkittävä ero miesten ja kaikkien välillä on englannin ylivallan kapeneminen, kielijakauma on tasaisempi, mutta isot kielet ovat samassa järjestyksessä (kielivalikoimasta katoavat katalaani, iiri ja bulgaria).

Naisten alkukielivalikoima on sen sijaan huomattavan rajoittuneempi. Viimeisen kahden vuoden aikana puolet anglofooneja, puolet suomea, ranskaa tai japania, eikä muuta. Pitkällä aikavälillä englanninkielinen kirjallisuus on myös selkeän dominoiva, suomi ihan hyvin edustettuna, ja ranskaa, japania, ruotsia, saksaa ja venäjääkin jonkin verran mutta sitten mennään satunnaisiin.
Ja noita lukuja piristää huomattavasti vuoden 2017 Frau, signora & bibi -haaste, jossa tietoisesti etsin luettavaksi naisten kirjoittamia kirjoja, jotka on kirjoitettu jollain muulla kielellä kuin englanniksi, suomeksi, ranskaksi, japaniksi tai ruotsiksi...

Jatkoin tarkastelua, mitä tulee kun yhdistetään lukukieli ja kirjailijan sukupuoli, paljastuuko jotain uutta...
Kuten yllä jo mainitsin, ranskaksi lukemiseni on ollut kovin miesvoittoista, voisi yrittää että ihan noin jyrkästi ei menisi ensi vuonna.
Suomenkielisessä kirjallisuudessa miehiä on noin 60% ja naisia 40%. Englanninkielistä kirjallisuutta luon sekä suomeksi käännettynä että alkukielellä englanniksi, mutta siellä alkukielisissä jakauma onkin kiepsahtanut käänteiseksi, naisia noin 60% ja miehiä 40%.
Käännösjakaumassa ei ole olennaista eroa suomen ja englannin välillä, molemmilla kielillä naiset ovat vajaa 25% (ja kuten mainittu, noita lukuja piristää huomattavasti FSB-haaste, muuten oltaisiin varmaan lähempänä 15%...)

Anglofonisten kirjailijoiden jakauma siis vain vahvistaa sääntöä, että naiskirjailijoita luen ensisijaisesti alkukielillä ja huomattavan vähän käännöksinä. Englanninkielisiä mieskirjailijoita olen lukenut suunnilleen puolet ja puolet alkukielellä ja suomeksi käännettynä, mutta englanninkielisistä naiskirjailijoista n. 80% on luettu alkukielellä ja 20% suomeksi käännettynä...
Ja kun vilkaisin listaa, mitä englanninkielisiä naisia olen lukenut suomeksi, niin sehän oli melkein pelkästään lasten ja nuorten kirjoja. Vuoden 2016 NTK-haasteen kirjoja, L.M. Montgomerya, Diana Wynne Jonesia, Laura Ingalls Wilderia, mutta aikuisten kirjoja vain pieni kourallinen. Samalla viimeisen kahdeksan vuoden aikana intoilemiani englanninkielisiä naiskirjailijoita on usein käännetty onnettoman vähän...
Vaikuttaa siis siltä että mitä naiskirjailijoihin tulee, minun lukumakuni ja käännösmarkkinat eivät kohtaa siinä missä kirjallisuus itsessään voisi kohdata, ja tässä kohtaa lienee syytä etsiä syytä enemmän markkinoilta, mitä käännetään, mitä on tarjolla, miten markkinoidaan...(noista kaikista on ollut juttua tuolla ylempänä olevassa FSB-haasteen linkissä)

Kun yhdistetään lajityyppi ja sukupuoli, proosan, runouden ja lyhytproosan välillä erot eivät ole valtavia: proosassa naisten osuus on hivenen suurempi, runoudessa hivenen pienempi (hivenen yllättäväkin tulos, kun mieleen tulee lukuisia erinomaisia novellistinaisia, olisin luullut että olisivat olleet paremmin edustettuna).
Näytelmissä jakauma sen sijaan on hyvinkin jyrkän miesvoittoinen, ja myönnetään, että kovin helposti ei tule mieleen naisten kirjoittamia näytelmiä, siinä missä jotkut Shakespeare, Molière, Euripides, Ibsen jne tunnetaan kaikkialla...(tässä onkin varmaan yksi pienoinen itselle asetettava lukuhaaste ensi vuodelle, lue joitain naisten kirjoittamia näytelmiä).

Lukukielten ja lajityyppien väliset suhteet näkyvät menevän moneen suuntaan, tuossa samat numerot kahdella tapaa esitettynä. Runoudessa suosin selvästi suomeksi lukemista ja jopa suomalaisia kirjoittajia, siinä missä suomalainen proosa on vähemmällä (ja näytelmät täysin satunnaisia), käännösproosa hallitsee. Englanniksi luetuissa kiinnostava huomio on, että käännöksissä olen suosinut tavallista enemmän lyhytproosaa (ja juu, sitähän on tullut harrastettua, että napsitaan joitain novellikokoelmia kirjailijoilta joista ei ole koskaan kuullutkaan).
Ja kuten jo aiemmin huomioin, olen nyt tykästynyt lukemaan ranskaksi näytelmiä.

Lukutilastot vinkkaavat kyllä joitain kohtia joissa voisi tehdä ryhtiliikkeitä jos haluaa lukea monipuolisesti (ja minähän haluan), mutta aika lailla aion kuitenkin mennä sen mukaan mitä tulee näppärästi tarjolle ja mikä sattuu huvittamaan.

Hyvää lukuvuotta 2020!