Blogiajan kirjailijalöytöjä tämä Penelope Fitzgerald: olen lukenut aiemmin viisi romaaniaan, jotka kaikki ovat tulleet blogiin, ja nyt vuoroon postuumisti ilmestynyt novellikokoelma.
Fitzgeraldin tuotanto kertoo tyypillisesti varsin eksentristen henkilöiden kansoittamista mikroilmastoista, oltiin sitten sodanaikaisessa BBC:ssa, Thamesin asuntolaivayhteisössä tai saksalaisten romantikkojen parissa: tyyli on hienovireinen, hieman humoristinen ja pisteliäskin mutta outoudesta huolimatta Fitzgeraldin henkilöt pysyvät sympaattisina.
Samat piirteet kyllä leimaavat näitä novelleja: niin ajassa kuin paikassa levitään laajalle, moni novelli sijoittuu menneisyyteen ja vaikka peribrittiläisiä ollaankin, sitä ollaan niin Karibialla, Istanbulissa kuin Uudessa Seelannissa.
Mutta vaikka romaaninsakaan eivät ole pituudella pilattuja, niin moni näistä novelleista tuntuu liiankin lyhyiltä. Niissä on kiinnostavia ideoita mutta Fitzgeraldin vahvuudet henkilöiden ja henkilöjoukkojen kuvaajina eivät saa riittävästi tilaa. Oikeastaan tuntuu että ainakin jotkut näistä olisivat olleet jonkinlaisia harjoituspätkiä ja fragmentteja romaaneille joita ei sitten tullutkaan kirjoitettua, ja moni niistä jää turhankin paljon roikkumaan ilmaan, olisivat tarvinneet vielä lisää jotain.
Nostan kuitenkin niminovellin onnistuneeksi: ollaan Tasmaniassa aikakaudella, jolloin suurin osa Australian eurooppalaisperäisistä asukkaista oli rangaistussiirtolaan lähetettyjä vankeja: nuori nainen kohtaa Port Arthurista karanneen vangin ja päättää auttaa tätä eteenpäin pakomatkalla, piilossa mielessä myös oma halu paeta...
Samanhenkisiä yksinäisyyden ja pettymyksen tunteita, halua paeta elinolosuhteitaan tai muuten ajautua tilanteisiin, joissa asiat eivät kuitenkaan mene ihan niin kuin pitäisi, löytyy pitkin kirjaa, ja kuten sanottu, moni näistä tuntuu sellaisilta että olisin voinut lukea näiden ympärille kehitettyjä romaaneja, mutta novelleina ne eivät oikein kanna. Kyllä tämän luki täydentämään kirjailijakuvaa, mutta lukekaa Fitzgeraldilta ennemmin niitä romaaneja.
'"I don't know why you came here in the first place. There's nothing here at all. If it's oysters you want, they're better at Cancale. There's nothing here to tell one morning from another, except to see if it's raining... Once they brought in three drowned bodies, two men and a boy, a whole boat's crew, and laid them out on the tables in the fish market, and you could see blood and water running out of their mouths... You can spend your whole life here, wash, pray, do your work, and all the time you might just as well not have been born."
She was still speaking so that she could scarcely be heard. The passers-by went un-noticing down Palourde's badly paved street. Hackett felt disturbed. It had never occurred to him that she would speak, without prompting, at such length.' ('The Red-Haired Girl')
Helmet-haasteessa laitan tämän kohtaan 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru (kannen vasen alakulma, kuningattarella on kaulakoru ja kruunu).
