Tämmöinen tarttui jostain mukaan: Lu Yu on kiinalainen runoilija Sung-dynastian aikaan 1100-luvulla, ja tähän teokseen on koottu valikoima runouttaan koko elämän ajalta, kronologisesti järjestettynä. Kiinalaisen sivistyneistön malliin Lu Yu toimi valtion virkamiehenä, mutta ura oli kovasti ongelmallinen, ja aika nopeasti runoilija marginalisoidaan virallisista piireistä. Ja pohjois-Kiinaa pitävät hallussaan jurchenit (tulevat mantsut) ja nämä ovat jatkuvana huolenaiheena runoilijalle, joten nationalistiset teemat olivat esillä, samoin kuin kasvava surumielisyys ja turhautuminen omaan syrjäytyneeseen asemaan ja valtiolliseen välinpitämättömyyteen...vaikka siihen suhtaudutaan myös ironisella huumorilla, kirjan nimenä oleva määre on hyväksytty ja omaksuttu.
Vaan eipä ollut mitenkään helppoa luettavaa tämä. Kielen ominaispiirteiden ja monimutkaisten merkityskerrostumien johdosta kiinalaisen runouden kääntämisessä taitaa olla usein kysymys millä tavalla kääntäjä aikoo epäonnistua. David M. Gordon päätyy varsin minimalistiseen tyyliin, hallitut parisäkeet varmaan vastaavat alkuperäistä rytmiikkaa, mutta niiden kielestä tulee varsin fragmenttista, synteettistä ja tosiaan usein aika vaikeaselkoista ja niukkudessaan raskasta...
Autumn Thoughts II
Western wind blows down leaves,
fills lake's beach;
Attired now in fall-wear,
nothing here but sighs.
Chalky head handles songs,
moans over crag-road,
as hushed night, undreamed,
drives upward in mid-sky.
Vague, farfetched,
three rabbit-holes I didn't plan.
Always outcast status;
now what's the point of coin?
To take a wine cup -
no scathe in surplus glee:
rely on strings and flute
to squire year's slide.
Syksyn alakuloa heijastuu, kun jotain yritin saada itse ymmärretyksi. Tosin en ihan saavuttanut kaikkein kirkkainta ydintä. Kiinalainen taide (kansikuva) ja runous on omanlaistaan ja ehkä vaikeaa kääntää länsimaiseen maailmaan.
VastaaPoistaJoo, aika yleinen tunne näitä lukiessa että jotain tunnelmasta tavoittaa mutta aika lailla tuntuu menevän myös ohi...
PoistaTätä lukiessa silmäilin kanssa artikkelia yhden toisen merkittävän historiallisen kiinalaisrunoilijan kääntämisestä, jossa ongelmia tuotiin esiin: kieli tooneineen mahdollistaa monenlaiset sisäiset viitteet ja suhteet, joita on tietysti mahdoton kääntää. Samoin runouden traditio on hyvin tärkeää ja virkamiestutkintoon kuului usein myös runouden opintoja, joten siihen vuosisataiseen traditioon oltiin tosiaan sitouduttu ja siihen viitattiin...