En ole Bernard Werberiä lukenut aiemmin, vaikka nimenä onkin tuttu ja jotain kirjojaan tullut myös suomeksi (eikä ranskalaista spefiä noin muuten ole kauheasti suomeksi julkaistu).
Kovin paljoa en myöskään muista nähneeni spefi-näytelmiä (joitain kyllä, mm. Capekin RUR). En tiedä onko tätä oikeasti esitetty jossain teatterissa tai kuunnelmana (kirja ei mahdollisista esityksistä kerro) eikä se täysin näytelmämuotoinen ole, mutta kirjan tarina tapahtuu yhdessä huoneessa ja kerronta on melkein pelkkää kahden henkilön dialogia.
Tämä kirja nojaa aika lailla konseptiinsa, joten SPOILEREITA.
Päähenkilömme Raoul ja Samantha heräävät lasisessa ovettomassa huoneessa tietämättä missä oikein ovat tai miten ovat sinne joutuneet (tai edes tuntematta toisiaan). Asioita pohditaan ja huoneeseen pudotettujen (kirjaimellisesti) vihjeiden perusteella käy ilmi että ollaan avaruudessa, ulkoavaruuden asukkaat ovat napanneet nämä kaksi henkilöä mukaansa juuri ennen kuin maapallolla on alkanut ydinsota joka on pyyhkäissyt koko muun ihmiskunnan tuhoonsa...ja niinpä nämä kaksi viimeistä ihmistä pitävät viimeisen tarkastelun, tai oikeudenkäynnin, että miten meni noin niinku omasta mielestä, onko ihmiskunnan hävitys hyvä vai huono asia...
Mitään syvempää psykologiaa ei tässä harrasteta, tässä tosiaan leikitään vain tuolla filosofisella idealla ihmiskunnan viimeisistä edustajista ja molemmat henkilöt ovat varsin tyyliteltyjä, sanoisin karrikoituja: ja oma ironiansa syntyy siitä että ainakin minusta molemmat henkilöt ovat oikeasti aika rasittavia ja sietämättömiä tapauksia, nämäkö sitten ovat ihmiskunnan viimeiset edustajat...ja dialogi tai käytös ei myöskään pyri mitenkään erityisesti naturalismiin.
Ja lopulta kuinka paljon tarkastelun ja oikeudenkäynnin päätöksillä on väliä, ainakin on selvä että asema on muuttunut häkkieläimeksi galaktisessa eläintarhassa...
Kun kirjassa tosiaan nojataan siinä määrin tuohon ideaan alienien kaappaamista viimeisistä ihmisistä ja henkilöt ovat käytökseltään varsin ärsyttäviä, että en voi sanoa pitäneeni kirjasta. No, nopealukuinen tämä oli joten sopii "tulipahan luettua, mutten suosittele"-kategoriaan.
Joskin Helmet-haasteessa tällä voi ottaa muuten hankalan kohdan 40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista.
Idea kuulostaa mukavan hullulta, alienien sieppaamat viimeiset ihmiset :D Sääli, jos ei muuten ollut kovin hyvä opus...
VastaaPoistaTämä on joskus scifissä ongelmana, kutkuttava idea jonka voi summata yhteen lauseeseen, mutta se yksi lause onkin sitten melkein kaikki mitä tarvitsee lukea (tässäkin kirjassa on kyllä joitain sivukoukkuja ja jatkokehittelyjä joita en varsinaisesti bloggauksessa maininnut, mutjoo)
Poista