24.2.2021

Friedebert Tuglas - Kultainen rengas

 
 
Olen aiemmin lukenut virolaisen Friedebert Tuglasin aforistisia fragmentteja ja yhden romaanin, nyt sitten vuorossa novelleja.
Kuudentoista novellin kokoelman Tuglas on kuulemma valikoinut itse, ja jälkisanat laatinut Raili Kilpi-Hynynen (joka on ehkä myös suomentaja? Varsinaisesti ei suomentajaa ole teoksessa mainittu).

Ja aika merkillisen paketin Tuglas on koonnut. Kirjassa esitellään koko uraa, joten novellit on ryhmitetty jonkinlaisiksi temaattisiksi ryhmiksi kronologian sijaan, ja mukana on niin 1900-1910-luvuilla kuin 1940-1950-luvuilla kirjoitettuja novelleja (ilmeisesti tuossa välissä ei kovin paljoa kaunokirjallisuutta kirjoittanut vaan enemmän muuta).

Ja tyylillisestikin mennään hämmentävän moniin suuntiin, Tuglasia on vaikea sijoittaa mihinkään yhteen tyylisuuntaan. Paikoin ollaan hyvinkin tiukasti kiinni realismissa, erityisesti maaseutukuvauksissa, mutta sävy voi olla humoristinen, tai ironinenkin (Rakkauskirje, Viha), yhtä hyvin kuin traaginen (Ihmissyöjät). Ja joskus taas lähdetään romantiikan tai ekspressionismin suuntaan...värikkäästi maalailevilla kuvailuilla saadaan elävää tuntua ja toisaalta aatteelliset allegoriat tulevat kyllä vahvasti esiin...
Pari novellia on lähellä vertauskuvauksellisia faabeleita eikä ensimmäinenkään novelli (Popi ja Huhuu), jonka kertoja on koira, nyt varsinaisesti koirista kerro josymmärrättemitätarkoitan...ja jotkin novellit flirttailevat vähän vuosisadan alun kauhuromantiikan suuntaan (mieleen tuli joskus tämä antologia) mutta kirjan niminovelli on jo ihan sitä itseään, ja kirjan päättää täysiverinen scifinovelli Viimeinen tervehdys, toisen maailmansodan aikana kirjoitettu postapokalypsi jossa on ehditty sotia pari maailmansotaa lisää. 

Kustantaja huomioonottaen esillä on toki niin sosialistista idelogia kuin sellaista yleisempääkin vapauden kaihoa, ja ehkä kirjoittamisajankohtien maailman myllerryksisä johtuen yleissävy kirjassa ei tosiaankaan ole erityisen hilpeä ja kevyt, mutta tosiaan tässä mennään tyyleissä niin moneen suuntaan että varmaan aika monelle lukijalle jotain löytyy...
Vaan täytyy kyllä sanoa että yleinen taso kirjassa pysyy kyllä korkeana. Vaikkei nyt varsinaisesti yhtään uutta suursuosikkia löytynytkään, niin ei myöskään yhtään varsinaista hutia, ideoita on ja tunnelmia vielä enemmän. 

Helmet-haasteesta saa tällä kohdan 27. Kirjan päähenkilö on eläin: ei nyt koko kirjan, mutta ensimmäisen novellin Popi ja Huhuu kertoja Popi on koira, jonka isäntä lähtee pois ja kun ei tulekaan takaisin ottaa Huhuu isännän paikan...

4 kommenttia:

  1. Luin muutama vuosi sitten Tuglasin novellikokoelman Kohtalo Aino Kallaksen suomentamana. Siinä on novellit: Maailman lopussa, Ihmissyöjät, Vapaus ja kuolema, Popi ja Huhuu sekä Kultainen rengas. Novellista Popi ja Huhuu on tehty virolainen animaatioelokuva. Minä en saanut paljoa irti novellista enkä elokuvasta. Ihmissyöjät oli paras novelleista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainittiin että tässä kokoelmassa oli aiemmin suomeksi ilmestyneitä mutta uusina suomennoksina, ja näköjään neljä samaa: Ihmissyöjät, Vapaus ja kuolema, Popi ja Huhuu ja Kultainen rengas.

      Ihmissyöjät oli kyllä vaikuttava, tämänkin kirjan parhaimmistoa. Kultainen rengas meni vähän turhan huuruis-psykedeeliseksi mutta olihan siinä vahvaa kuvausta kuitenkin. Popi ja Huhuu voisikin tosiaan kääntyä hyvin elokuvaksi, mutta en ole ihan varma haluanko katsoa, ainakaan ihan heti...

      Poista
  2. Tuglakselta kannattaa lukea ”Pikku Illimar” ja hänen vaimonsa muistelmat ”Elon kirja”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän mielessä: tähän mennessä luetut Tuglakset ovat olleet kiinnostavia vaikka keskenään myös varsin erilaisia, ja voisin kyllä lisääkin lukea...

      Poista