Pitkästä aikaa taas Amélie Nothombia. Olen joitain kirjoja lukenut, suomennetut Vaitelias naapuri ja Nöyrin palvelijanne eivät ole tullee blogatuksi, alkukielisiä sentään muutama. Ja nyt taas yhden näistä harvoista suomennoksista pariin (suom. Heidi Siitonen).
Ja kas, taas on kirjan keskiössä henkien taistelu, joskin tällä kertaa kamppailijoina on kaksi teinityttöä. 16-vuotias Blanche on yksinäinen ja huomaamaton tyttö, joka opinnoissaan tapaa samanikäisen Kristan, jolla riittää kauneutta, valovoimaa ja ystäviä. Krista on kotoisin Belgian itäosista Saksan rajalta ja matka Brysseliin on varsin pitkä, joten Blanche ehdottaa että tämä voisi majoittua hänen perheensä luona yhtenä viikonpäivänä jolloin on varhainen aamuluento. Krista suostuu ja hurmaa myös Blanchen vanhemmat, samalla kun Blanchelle paljastuu Kristan toinen puoli, manipuloiva ja narsistinen kiusaaja...
Nothomb nostattaa teini-iän kasvukertomuksensa jo myyttisiin sfääreihin. Tapahtumissa on realismia mutta tavanomainen realismi ei tapaa Nothombin kirjoissa olla ykkösprioriteetti, ja sen verran karrikoitua ja liioiteltua monen henkilön käytös oli, että tässä tuodaan jo hieman satumaista tunnelmaa: nuori tyttö päästää pahantahtoisen vaihdokkaan elämäänsä, ja tämä vaihdokas valtaa lumovoimallaan koko elämän ja uhkaa sysätä tytön täysin sivuun: eräänlaista myyttiä tässä rakennetaan teini-iän kasvukertomukseen, piikikkäällä mustalla huumorilla höystettynä.
Kiinnostavasti kirjan nimikin ei jää vain ohimeneväksi heitoksi, vaan sen symboliikka on sommiteltu osaksi kirjaa. Kristan luonne petollisena eksyttäjänä tuntuu ottavan piirteitä Johanneksen kirjeistä ja ilmestyksestä, ja Blanchelle eräänlainen huomattava oivallus on sijoitettu loppiaiseen, Herran ilmestymisen juhlaan, tunnistaessaan että hänet ja ja vanhempansa on väännetty jonkinlaisiksi käänteisiksi kolmeksi kuninkaaksi.
Samoin lopullinen konfrontaatio on sijoitettu merkitykselliseen päivään, juuri ennen pääsiäisloman alkua (eli kiirastorstaiksi?). Ja jos Krista on Antikrista, niin Blanche on tällä kertaa käänteinen Juudas, joka vastaa Kristan juoniin suudelmalla. Ja tämä ele on tehokas, koska myytin logiikka niin määrää. (spoileri, maalaa hiirellä näkyviin).
Ja samalla vaikka henkien taistelu käydäänkin loppuun saakka, niin eipä se koskaan todella lopu...
Vaikka Nothombin suhteen odotukset ovatkin korkealla, niin tämän aihe ei kuitenkaan ensisilmäyksellä tuntunut erityisen kiinnostavalta ja sen vuoksi sen lukeminen on lykkäytynyt, mutta olihan tämä kiehtova, ajatuksia ravisuttava teos (ja niin, vaikka tätä jossain on nuortenromaaniksi nimetty, niin ei tämä minusta sellainen ollut vaikka päähenkilöt teinejä ovatkin, kasvukertomuksen myyttisyys etäännyttää sen kohteistaan).
Bloggauksia löytyy useamman vuoden takaa: Kirjanurkkaus, Salla, Sanna, Elegia...
Helmet-haasteessa otetaan kohta 45. Kirjassa on kiusaamista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti