Lisää poimintoja kirjaston lanu-fantasiahyllyistä periaatteella "ei sarja, käännetty jostain muusta kielestä kuin englannista": ruotsista käännetty (suomennos Anu Koivunen), kirjoittaja Erlandsson on suomalainen ja kuvittaja Bergting ruotsalainen.
Ja kansi vinkkaakin mahdolliseen lukutapaan: 24 lukua, joten joulukalenterilukeminen luku päivässä on mahdollista ja luultavasti tarkoituksenmukaistakin, ja tapahtumat tosiaan sijoittuvat joulukuulle. Eli miten käy, kun en ole varsinaista kohderyhmää (arvioisin siksi ennemmin 8-10-vuotiaita) ja luen tätä maaliskuussa useamman luvun päivässä?
Mistäs sitten on kyse? Nuori Danja tulee joulukuussa perheensä (isä, äiti, vanhempi sisko Nanda) kanssa vierailulle isoäidin luo, niinkuin joka joulukuu. Isoäiti (ja isoisä joka on vastikään kuollut) hoiti juna-asemaa ja asuu vieläkin aseman yhteydessä, vaikka se onkin jo jäänyt pois käytöstä, mutta ei ole isoäitikään enää oikein kuin ennen, muisti on mennyt jo selvästi huonompaan suuntaan.
Ja eräänä iltana isoäiti katoaa, ja samana yönä asemalle pysähtyy erikoinen juna, johon Danja nousee: juna jolla ihmiset matkustavat satumaiselta asemalta asemalle etsien tavalla tai toisella kadonneita läheisiään, joko fyysisesti tai sitten henkisesti sellaisia jotka eivät ole enää kuin ennen...joten Danjakin lähtee etsimään isoäitiään ja matkan varrella löytää paljon muutakin.
Noniin, perinteisen porttifantasian alueella toimitaan, eli arkisessa maailmassa elävä päähenkilömme löytää jonkin keinon siirtyä maailmaan, jossa asiat ovat fantasiamaisesti eri tavalla (ja tässä tapauksessa liikkuminen näiden välillä edestakaisin onnistuu). Ja tietysti on tehtävää ja hieman jännitystä ja hieman vaarallisia tilanteitakin (vaarallisia enemmän muille henkilöille, ja aika maltillisena tässä pysytään. Lisämausteena kirjassa tulee esiin myös aihe läheisissä tapahtuvista elämänmuutoksista: isoäidin dementia ja miten Danja käsittelee sitä on tärkeässä osassa tarinaa ja hieman myös isosisko Nandan teiniytyminen, ja muiden henkilöiden kautta mukaan tulee mm. läheisen mielenterveydelliset ongelmat, kuten vakava masennus, ja miten näitä tilanteita sitten käsitellään.
Teksti on sujuvaa, kuvituksessa oli ansionsa, ja ilmeisesti kohdeikäryhmään tämä toimii ihan mallikkaasti (teos sai 2021 Runeberg Junior -palkinnon, jossa valitsijoina on porvoolaisten 6-9-vuotiaiden raati), mutta aikuiselle lukijalle (tai ainakin minulle) anti jäi kyllä niukemmaksi.
Mieleen tuli huomio joku aika sitten luetusta Kuplasta, jossa minua viehätti, että siinä tavalliseen maailmaan työntyvä fantasiaelementti oli intuitiivisesti ymmärrettävä mutta täysin selittämätön, se vain on. Yöjunassa mennään aika lailla toiseen suuntaan, sen fantasiaelementtia (eli itse yöjunaa) yritetään tavallaan tehdä jotenkin koherentiksi osaksi maailmaa, mukana on paljon kommentteja sen toiminnan periaatteista, ja yrityksiä sitoa tätä monin tavoin tavalliseen maailmaan, ja tässä lopputulos on aika sekava eikä kovinkaan tyydyttävä (jäin ihmettelemään esim. sitä mitä lopun tapahtumat lopulta merkitsisivät noin laajemmin, kysymys jota ei ehkä kannatakaan kysyä).
Tuo teema suhteista läheisiin, jotka eivät olekaan enää kuin ennen, on myös käsitelty tavalla, joka kohdeikäisille toiminee, mutta vanhemmille lukijoille on varmastikin jo tullut vastaan syvällisempiäkin käsittelyjä, omista kokemuksista puhumattakaan...ja kuten sanoin, tarinassa on jännitystäkin annosteltu aika maltillisesti eli ei sekään oikein puolla lukemista (ja jos joulukalenterius on ideana, niin jouluisuuttakin kirjassa on aika niukasti).
Eli niin, kohderyhmä lukekoon, mutta sanoisin että tämä ei ole niitä lastenkirjoja, jotka ovat erityisen antoisia kaikenikäisille lukijoille.
Laitan Helmet-haasteessa tämän kohtaan 40. Kirjassa ajalla tai kellolla on tärkeä merkitys.
Ja bloggauksia löytyy muutama: Mai, Niina, Ruusa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti