Taas disclaimer: kirjailija ja kustantaja ovat tuttuja, ottakaa tämä siis vain esittelynä olemassaolevasta kirjasta.
Edellinen historioitsija Jaro Karkisen paavihistoriikin osa tuli luettua pari vuotta sitten ja ensimmäinen vuotta aiemmin: pari kuukautta sitten on ilmestynyt jo neljäs osa, eli kovaa tahtia Karkinen näitä hyvin runsaita teoksiaan kirjoittaa. Suunnitteilla on ilmeisesti vielä kaksi osaa, Pius XII:n aikaan asti 1900-luvun puoliväliin, sen jälkeisten paavien aikaan pitää saada vielä lisää etäisyyttä...
Kirjojen formaatti pysyy samana: edetään kronologisesti, kunkin paavin kausi käsitellään yksi toisensa jälkeen, Roomaan (tai missä paavi nyt sattuu olemaan, osa tässä kirjassa vietti koko virkakautensa jossain muualla) keskittyen mutta asemoituna laajempaan historialliseen kontekstiin: kirkko ja paavinistuin nyt sattui kuitenkin vaikuttamaan aika lailla koko Euroopan ja lähialueiden historiaan ja toisinpäin.
Tässä osassa käsittelyssä on aika Hadrianus II:sta Honorius III:een eli vuodet 867-1227. Aikakauden loppuosa alkaa olla minulle hieman tutumpaa kuin edellisten osien myöhäisantiikki tai tämän alkupuolen varhaiskeskiaika, mutta myllerryksiä ja käänteitä kyllä riittää: aikakaudelle osuvat niin mahtavat Gregorius VII ja Innocentius III kuin poliittisen rappion pornokratia-kausi, idän ja lännen kirkkojen irtaantuminen, keskeiset ristiretket...ja loppupuolella kirjaa myös Suomi tulee kasvavassa määrin kirkon vaikutuksen piiriin.
Tosin joitain niitä "luulin tietäväni -faktoja" yksinkertaistavammasta historiankirjoituksesta haastetaan: kiinnostava kysymys oli vaikkapa tuo lännen ja idän kirkkojen eroaminen, joka sijoitetaan yksiselitteisesti veitselläleikkaukseksi vuoteen 1054...paitsi että tuo hajaantumisprosessi olikin paljon epämääräisempi, yhteyksiä Rooman ja Konstantinopolin välillä säilyi vielä myöhemminkin, ja tuo ero koski vain Konstantinopolia eikä koko idän kirkkoa, eivät Antiokian, Jerusalemin tai Aleksandrian metropoliitat osallistuneet tähän riitelyyn.
Samoin 900-luvun pornokratia-kauttakin ja sen kaikenpuolisia rappiokuvauksia leimaa myöhempi reformaatiopropaganda: toki aikakauden paavit olivat maallisessa politiikassa päätyneet Rooman mahtisukujen pelinappuloiksi, mutta aikakaudella esim. kirkon sisäisessä hallinnossa otettiin edistysaskelia, ja paavien joukossa oli hurskauttakin. (Mutta joo, hieman tätä ennen toki mukana on myös se Formosus-oikeudenkäynti...)
Kirja on edellisten tapaan tavattoman runsas: perusteksti kulkee sujuvasti, ja satunnainenkin historiaharrastaja ottaa niillä jo paljon haltuun, mutta itse jätin yhä lukuisat alaviitteet silmäilyjen varaan (lähdeviitteistä puhumattakaan), mutta akateemiset historioitsijat varmasti arvostavat näitä enemmän. Ja kuvitusta (ja näitä historialliseen kontekstiin asemoivia runsaita kuvatekstejä) toki löytyi myös paljon.
Sinänsä aikakauden historiallisen dokumentaation määrä epäilemättä kasvaa, tällä kertaa ei enää ole paaveja joista tiedot ovat täysin hatarien myöhempien legendojen varassa, ja muutenkin tiedetään jo enemmän (joskin aukkojakin toki on). Kirjakin on fokusoituneempi pienemmälle alueelle: suurimman huomion saa paitsi itse Rooman ja sen lähialueiden tila, myös Saksan keisarikunta, koska tämän kanssa käyty jatkuva vääntö erityisesti investituurakiistan vuoksi oli hyvin dominoiva. Vastaavasti Bysantti on jo livennyt kauas ja muutkin Euroopan alueet olivat suhteellisesti paljon vähemmän huomion kohteena: ristiretket toki saivat hieman huomiota, mutta näiden perinpohjaisempi käsittely olisi epäilemättä paisuttanut tämän niteen jo aivan mahdottomaksi. Siinä missä edelliset osat vielä toimivat aikakautensa kokonaisvaltaisempina haltuunottoina, tässä moniin kiinnostaviin aiheisiin pitää käydä paremmin tutustumassa muista teoksista. Joskin punaisena lankana ja kontekstin luojana teoksen lähestymistapa keskittyä kahdentuhannen vuoden ikäiseen instituutioon toimii yhä erinomaisesti.
Seuraavassa osassa onkin sitten luvassa Avignonin kautta ja päästään aivan reformaation kynnykselle, eli se on tulossa myös lukuun. Mutta ei ihan heti tämän jälkeen, on tässä sen verran sulateltavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti