Loppuvuoden ja vuoden luetut

G.K.Chesterton - The Ballad of the White Horse
Sōseki Natsume - Unta kymmenen yötä ja muita kertomuksia
Marcel Pagnol - Topaze
Tytti Parras - Pensionaatti
Siegfried Lenz - Erään sodan loppu
Olli Jalonen - Taivaanpallo
Sara Mesa - Pullaposki
Heinrich Böll - Ei sanonut sanaakaan
Selma Lagerlöf - Le livre de Noël
P.F. Thomése - Varjolapsi
Frédéric Dard - Puisque les oiseaux meurent
Edith Wharton - The Age of Innocence
Françoise Sagan - Des yeux de soie

Sylvia Borgström - Muistojeni kynttilöitä
Herbert McCabe - God Matters
Jean-Pierre Torrell - Aquinas's Summa
John Cavadini et al. - The Charism of Priestly Celibacy
Jennifer Croll - Fashion That Changed the World
Cennino Cennini - Kirja maalaustaiteesta
William Gaunt - Turner
David Lomas - Picasso
Frances Spaldin - Whistler
M.D.Chenu et al. - La vocation religieuse et sacerdotale
Thomas Römer - Psaumes interdits
Louis Cognet - La prière du chrétien
Stephen Shore - The Nature of Photographs
Keith Pecklers et al. - Liturgy in the Postmodern World
Otto Semmelroth - Church as Sacrament
Laurie Dahlberg - Larry Fink
Ignace Berten - Christ pour les pauvres

Galandon & Vidal - Lip : des héros ordinaires

Ja taas on vuosi lopuillaan ja kaikenlaista on tullut luettua: ohessa kaikki kaunokirjat, iso osa tietokirjoista (siis ainakin niistä jotka luin kokonaan, noiden lisäksi tietysti opintojuttuihin artikkeleja, yksittäisiä lukuja jne) ja yksi blogattu sarjakuva (en sitten vieläkään ole aktivoitunut luetuista sarjakuvista bloggaamaan) jotka on luettu viimeisen kolmen kuukauden aikana.

Ja tässä taas pitkän aikavälin (syksystä 2011 lähtien) koottu tilasto, tämän vuoden lukemisia perataan tarkemmin alempana.

	mies	nainen	x
englanti	157	139	1	297
suomi	102	62		164
ranska	109	42	2	153
saksa	54	14		68
japani	46	13		59
italia	49	2		51
ruotsi	24	14		38
venäjä	29	7	1	37
espanja	15	8	1	24
norja	12	5		17
tsekki	15	2		17
arabia	9	2	1	12
unkari	8	2	1	11
viro	8	2		10
tanska	7	2		9
puola	5	4		9
muu	1		5	6
islanti	3	1	1	5
kiina	3	2		5
serbo-kroatia	3	2		5
hollanti	2	3		5
portugali	2	2		4
kreikka	3		1	4
slovenia	2		1	3
slovakia	2	1		3
persia	2	1		3
iiri		1	1	2
latina	1	1		2
katalaani		2		2
bengali	2			2
turkki	2			2
albania	1			1
urdu	1			1
bulgaria			1	1
latvia	1			1
malta	1			1
	681	336	17	1034

-------------------------------------------------

Noniin, taas uusi lukuvuosi koossa. Tänä vuonna tuli luettua 52 kaunokirjaa: hämmentävän tasainen tahti minulla on ollut, vuodesta 2020 lähtien vuosittainen määrä on pysynyt 52-53 kirjassa. Blogiin tuli joitain kirjoja enemmän, kun mukaan tuli myös joitain tietoteoksia ja sarjakuvakin.

Yhä Belgiassa, joten niin englannin- kuin ranskankielisiä kirjoja on ollut varsin hyvin tarjolla, ja kun Suomessakin tuli käytyä pariinkin kertaan niin myös suomenkielistä kirjaa tuli luettua varsin mallikkaasti (ja joitain uutuuskirjoja kiikutti tänne posti, vaikka yksi kirja katosi jossain matkalla...). Hollannintaitoni on sillä tasolla että helpompia sarjakuvia pystyn lukemaan, eli niin Vandersteenin Suske en Wiske (Anu ja Antti) kuin Marc Sleenin Nero ovat jo tulleet tutuksi. Proosasta nauttimisen vaatima kielitaito tosin on vielä kaukana, ja taitaa saavuttamattomana pysyäkin. 

Tapahtumarikkaan vuoden aikana tuossa pitkän aikavälin taulukossa, loppuvuodesta 2011 lähtien, saavutettiin tuhannen kirjan rajapyykki. Vuoden aikana tuli myös isännöityä blogistanian kirjallisuuspalkinnoista Tietoa. Ja isoimpana tapahtumana, blogiin vain rajallisesti liittyen, elokuussa annoin juhlalliset lupaukset dominikaanien sääntökunnassa (mutta arjessa sen muutokset eivät nyt niin suuria ole, opintoja on yhä tehtävänä). Ja maailmassa laajemminkin tapahtui tietysti kaikenlaista, joista moni asia ei ole suuresti ilahduttanut...

Vuoden lukukokemuksissa oli hajontaa: paljon kaikenlaista, joissa kaikissa omia ansioitaan oli vaikken ehkä aina niin ihastunut ollutkaan...ja toisaalta mikään kirja ei noussut ihan ylivertaiseksi suosikiksi vuoden kirjoista. Tsekkaa ainakin nämä -suosituslistalla löytyisi kuitenkin mm. Europeana, Suntio, Mefisto, Grossir le ciel ja Muistojeni kynttilöitä.

Lukuhaasteista Helmet-haaste jäi 48/50-tasolle, vaikka itse asiassa luin niihin kahteen puuttuvaankin sopivat kirjat: toisen olin kuitenkin jo sijoittanut toiseen haastekohtaan (johon ei siihenkään ollut tunkua) ja toiseen sopivista kirjoista ei tullut blogattua, joten en laske niitä mukaan. No, kelpaa se minulle epätäydellisenäkin.
Tour de France par écrit sujui myös varsin mallikkaasti, kuudesta kohdekaupungista tuli vierailtua neljässä, ja pyöräilykin oli edustettuna, eli kiitettävä suoritus kunniamaininnalla.
Ja Sadan vuoden lukuhaaste on yhä pari kuukautta käynnissä: perussuoritus tuli tehtyä nopeasti, kun eri vuosikymmenien kirjoja tulee luettua muutenkin, mutta nyt pitäisi napsia vielä pari täsmävalintaa, että saan haasteeseen tupla- tai ehkä jopa triplasuorituksen. 

Tulevana vuonna, no, uusi Helmet-haaste on taas julistettu, joten siihen ainakin osallistun. Henna asetti itselleen Vuosi Afrikassa -haasteen ja saatanpa liittyä tukijoukkoihin ainakin lukemalla hyllyyn päätyneet afrikkalaiskirjat. Ja Hannun taannoinen bloggaus herätti ajatuksen, että pitäisi ainakin jonkin verran napata luettavaksi ranskalaista lanu-kirjallisuutta, en sitten tiedä teenkö siitä itselleni tai varsinkaan muille varsinaista haastetta.

Mutta suunnataan retrospektiiviin: olen aikaa sitten koonnut tilastopohjat, joita on sitten helppo aina vuodenvaihteessa täydentää: vertailuksi viimevuotisia on täällä.

Ensimmäisenä vuoden aikana luetut tekstityypit. Ja aika samansuuntaisena pysytään pitkän aikavälin kanssa, mitä nyt lyhytproosaa tuli luettua vähän enemmän ja runoutta vähemmän (ja runouden pienempi osuus on ollut jatkuva trendi usemman vuoden ajan...)

Kirjailijan sukupuolissa pitkällä aikavälillä pysytään tasaisessa trendissä, että kaksi kolmannesta miehiä ja yksi kolmannes naisia (ja muutama anonyymi tai useamman kirjailijan kirja, joissa sekä miehiä että naisia. Vuositasolla sen sijaan heilahdellaan, ja nyt osui taas miesvoittoisempi vuosi (ja kuten aiemmin on tullut todettua, tuo suhde riippuu myös muutamasta muusta tekijästä, kuten kielellisestä moninaisuudesta...)

Alkukielijakauma on hieman laveampi kuin viime vuonna: ranska, suomi ja englanti aika tasavahvoina, mutta myös saksan- ja espanjankielistä kirjallisuutta tuli luettua kohtuullisesti, ja hajaosumia sitten muualle. Pitkällä aikavälillä kärkikolmikon erot tasoittuvat mutta hyvin hyvin hitaasti, ja muukin kirjo ei radikaaleja muutoksia ole kokenut...

Ja kuten tavallista, kielellinen monipuolisuus näkyy paremmin miesten tilastoissa, luettu käännöskirjallisuus on enemmän miesten kirjoittamaa.

Ja vastaavasti naisilla keskitytään alkikieliseen luentaan ja kolmeen pääkieleen, joskin tänä vuonna tuli luettua niin vähän naiskirjailijoita että satunnaisosumillakin sai tuntuvan palan graafia...

Lukukieliä: tänä vuonna tuli taas luettua enemmän suomeksi, niin alkukielisiä kuin käännöksiäkin Saatavuus auttaa. Englanniksi ja ranskaksi tulee suosittua alkukielisiä kirjoittajia, joskin tuo ranskaksi käännettyjen muunkielisten osuus on pikkuhiljaa kasvanut.

Näistä tilastoista en tee vuosittaisia, mutta pitkän aikavälin tilastot täydennän parin vuoden välein. Ensimmäisenä lukukielen ja kirjailija sukupuolen väliset yhteydet, joissa näkyy tuttu ilmiö: niin suomeksi kuin englanniksi luen naiskirjailijoita suhteessa enemmän alkukielellä, ja käännöksinä taas selvästi enemmän miehiä. Tietoisena valintana tämä olisi merkillinen, joten kertooko tämä enemmän tarjonnasta? Asiasta olen kommentoinut jo aiemmin runsaasti...
Alkukielistä ranskassa miehet kyllä pitävät selvempää etumatkaa, mutta niissä harvoissa ranskalaisissa käännöskirjoissa naisten osuus on ollut tuntuvampi...nämä ovat kertyneet pääosin parin kolmen viime vuoden aikana, eli ehkä olen myös tehnyt tietoisempia valintoja tässä? 

Ja näkyykö tekstityyppi kirjailijan sukupuolessa? No, kyllä yhä, naisten kirjoittamat romaanit ovat paremmin edustettuna kuin novellit tai runot, ja näytelmissä ero on kaikkein jyrkin (ja huomattakoon yhä että parin vuoden takainen näytelmälukuhaaste näkyy tuossa tilastossa, ilman sitä ero olisi vielä jyrkempi).

Ja lopuksi tekstityypin ja lukukielen yhteydet. Runoutta luen suurimmaksi osaksi suomeksi, mikä lienee ymmärrettävää kun hyvin kielikeskeisestä kirjallisuudesta puhutaan. Näytelmien lukemisessa ranskalainen teatteri karkaa ihan omille teilleen, ja iso osa ranskaksi lukemaani kirjallisuutta on nimenomaan näytelmiä.
Romaanien ja novellien kesken suomeksi ei ole suurta eroa, paitsi absoluuttisissa määrissä, käännöskirjallisuus jyrää molemmissa suht samansuhteisesti. Englanniksi ja ranskaksi sen sijaan on: romaaneissa alkukieliset ovat vahvemmin edustettuina kuin käännökset, mutta novelleissa erot ovat tasaisempia. Tässä näkyy hyvin taipumukseni napata suht matalalla kynnyksellä nimenomaan novellikokoelmia kirjailijoilta joista en ole ikinä kuullutkaan, ja joista siis suurempi osa tullee myös muilta kielialueilta...
Ja tämä ero lienee myös edellisessä graafissa näkyvän eron takana: luen novelleja suhteessa enemmän käännöksinä, mistä johtuen luen suhteessa vähemmän naisnovellisteja.

Noniin, kohti uutta vuotta: seuraavat kirjat on jo aloitettu, niistä lisää ensi vuonna.
Hyvää uutta vuotta!