10.12.2023

Kirjabloggaajien joulukalenteri, 10. luukku

Tervetuloa kirjabloggaajien perinteiseen joulukalenteriin! Tuulevi oli vastuussa eilisestä luukusta ja on vuorossa taas huomenna, ja koko osallistujien lista löytyy Yöpöydän kirjoissa (ja Niina on myös tehnyt kalenterin visuaalisen ilmeen). 



Mutta minulla on tämänpäiväinen vuoro. Hyllyyn oli osunut sopivan temaattinen kirja, ja se antoi myös päivän: 10. joulukuuta, Alfred Nobelin kuolinpäivänä, jaetaan Nobel-palkinnot, ja 1909 Selma Lagerlöf vastaanotti kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä ruotsalaisena ja ensimmäisenä naisena. Olen Lagerlöfin tuotantoa lueskellut sieltä täältä (muutakin kuin sen Peukaloisen retket), ja pitänyt myös lukemastani sen verran että tulen varmaan lisääkin lukemaan.

Selma Lagerlöf Le livre de Noël kirjablogi novelli ruotsi
Tällä Le livre de Noël (joulukirja) -kirjalla ei ilmeisesti ole varsinaista alkukielistä vastinetta, vaan ranskantajat ovat sen myös koonneet kahdeksasta jotenkin joulunaikaan sijoittuvasta tarinasta, jotka on eri teoksista poimittu (ja vähän vastaavia kokoelmia hieman eri kokoonpanolla on vissiin muitakin). Suoraan jouluun liittyviä tarinoita ei itse asiassa ole kuin kolme, mutta edustettuna on myös Lucian päivä ja uudenvuodenyö, ja talvi muutenkin...

Lagerlöf on hyödyntänyt tuotannossaan paljon legendoja ja myyttejä, ja niitä on tässäkin kirjassa mukana, pari ihan suoraa legendakertomusta (jotka olivat tuttuja Legendoja Kristuksesta -kirjasta), ja joissain muissa taas muuhun toimintaan limittyneenä tai novellin kerrottuna sisätarinana...

Joissain tarinoissa on myös hienoista kauhuvibaa, kuten tarinassa jossa mies on kierrellyt kyselemässä tuttaviaan vieraiksi jouluillallisille, mutta kaikilla on jo muuta suunnitelmaa, mutta kun hautuumaan laidalla sattuu näkymään pääkallo niin pyydetään se sitten illalliselle. Tai pastori joka uudenvuodenyönä päätyy eläinten uudenvuodenkokoukseen, ja mitä siellä tapahtuu...Lagerlöfin tarinointi ei ajallisesti voine olla uuskummaa, mutta lajityypin suosijat kyllä tästä vanhakummastakin varmaan pitäisivät.

Mutta onhan myös realismia: kirjan niminovelli lienee kirjailijan oma idyllinen lapsuusmuisto eräästä jouluaatosta, ja perheen tavasta, että jouluyönä voi kynttilän valossa keskittyä lukemaan uutta joululahjaksi saatua kirjaa. Ja kun kertoja kirjoja rakastaa, on tämä tapa tietysti erityisen nautinnollinen. Mutta mitäs nyt kun joululahjoista näyttääkin löytyvän vain jotain ompelutarvikkeita, eikä yhtään kirjalahjaa ole vielä kertojalle näkynyt tulevan...
Eräänlaista psykologista kauhua siis tässäkin, mutta toki sieltä lahjasäkin pohjalta löytyy vielä yksi paketti (perheenjäsenet ovat ehkä tämän suunnitelleet ihan tarkoituksellisesti). Mutta tässä onkin vielä yksi yllätys: kirja on kreivitär de Ségurin satukokoelma, ranskaksi. Ja vaikka kertoja onkin jo ranskaa alkanut opetella, niin kovin riittämättömältä tuo taito tuntuu kirjan teksin edessä...mutta kirjan kuvitus on niin mieltäkiehtovaa, että niitä katsellessa sujuu jouluyö, ja joulunpyhinä kaivetaan sanakirja esiin ja aletaan käymään läpi millaisia tarinoita niihin kuviin liittyy, ja pian ollaan opittu enemmän ranskaa kuin opettajan johdolla. 

Kun nyt on taas ollut esillä huolta lasten lukutaidosta, heikkeneviä Pisa-tuloksia jne. niin kai muistatte, että lukevalle lapselle kuuluu joulukirjalahja (ja niin myös omalle sisäiselle lapselle, joka voi näyttää hyvää esimerkkiä).

12 kommenttia:

  1. Kiitos luukusta!

    Todellakin kirjalahjoja lapsille. Oli ihanaa itse lapsena saada kirjoja lahjaksi ja tutustua uusiin maailmoihin. Vielä 2000-luvun alussa ymmärrettiin lukemisen merkitys, nyt kaikki ajatustyö ilmeisesti siirretään sitten tekoälylle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, itsekin kyllä muistan joitain joulunpyhiä jolloin on tullut uppouduttua kirjalahjaan...(ja toisaalta myös lahjoina saatuja lautapelejä on tullut pelattua porukalla)

      Poista
  2. Monipuolinen kooste siis. Olen Lagerlöfin jonkin lapsuuskuvauksen lukenut kauan sitten, joten uusintaluku ei olisi pahitteeksi. Jerusalemin olen nähnyt tv-sarjana, mutta lukemaan en ole jaksanut ruveta. Tuosta uuskummasta, jonka mainitsit täytyy mainita, että luin yhden uuskummaa käsitelleen kirjoittajaoppaan ja täytyy sanoa, että uuskumma ei ole mun juttu. Luinkin sen lähinnä avoimen proosakurssiin liittyen ja kyllä ne ohjeet sopi proosaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lagerlöfillä on tuota lajivalikoimaa, ja osa tarinoista tosiaan liikkuu jo kauhufantasian piirissä, mikä ei ehkä ole niin sinun juttusi...mutta toisaalta tuo vahva myyttien ja legendojen käyttö on pitänyt kirjailijan sellaisena että voisin monen nykylukijan tuotannostaan nauttivan.

      Poista
  3. Tykkäsin saduista lapsena ja mitä jännempiä sen parempi. En muista missä määrin olen lapsena juuri Lagerlöfiä lukenut, Peukaloisen retket toki on tuttu. Erityisesti sen pohjalta tehdyt sarjakuvat. Niitä luin paljon mökillä Pellefantin lisäksi. Kiinnostaisi kyllä Lagerlöfin tuotantoon tutustua paremminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, sarjakuvina en ole Peukaloista lukenut mutta sen pohjana olleen animaatiosarjan tietysti muistan hyvin ja kirjankin luin silloin...mutta muutakin tuotantoa on nyt pikkuhiljaa tullut luettua, ja onhan siellä paljon laadukasta ja kiinnostavaa.

      Poista
  4. Blogistani löytyy juurikin tuo Peukaloisen retket, mikä on tehnyt Lagerlöfistä ikumuistoisen kirjailijan monelle lukijalle ikään katsomatta. Tv-sarjakin on tullut katsottua.
    Lapsille kirja on hyvä joululahja. Lukeminen vähenee myös siksi, että kunnat vähentävät kirjastoja, kirjastoautoja ja kirjojen hankintaa koko ajan. Tilalle on tullut kaiken maailman härpäkkeiden lainaaminen niistä kirjastoista, mitä on vielä jäljellä. Skenaariona on, että lapset eivät tiedä tulevaisuudessa ollenkaan, mikä kirja on ja kirjastojen nimetkin muuttuvat ehkä lainastoiksi, tai säästökampanjoissa poistuvat kokonaan.
    Hyvää joulun aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tv-sarja oli kova juttu ja ilmeisen tuttu minun sukupolvelleni...
      Ja kirjastoilla on tietysti merkitystä lukuharrastukselle, mutta siitä kai oli tutkimuksiakin että suorin korrelaatio löytyy siitä löytyykö kotoa kirjoja: koulut ja kirjastot voivat sitten rakentaa sen perustan päälle mutta ilman sitä perustaa on jo hankalampaa.

      Poista
  5. Peukaloisen retkiä lukuun ottamatta Lgerlöfin tuotanto ei ole minulle tuttu, mutta kiinnostus heräsi varsinkin kauhuelementtien osalta.

    Rauhallista joulun odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoa osaa tuotannosta joutuu tietysti hakemaan varastokirjastoista tai divarien nurkista, kun julkaisut ovat aika vanhoja...

      Poista
  6. Lagerlöfillä on erityinen asema minun kirjallisuusharrastuksessani. Kaunokirjoitustunneilla opettajamme luki meille "Peukaloisen retkiä" (Anni Swanin romaaneja luettiin myös). Pidin kertomuksista tuolloin kovasti, koska ne ruokkivat kauniisti lapsen mielikuvitusta. Aikuisena olen lukenut "Gösta Berlingin tarun". Lagerlöf on ollut aikanaan todella suuri kirjailija, mutta nykyään lienee jo hieman antiikkinen.

    Kun muutama vuosi sitten kävin Värmlannissa, oli käytävä myös Mårbackassa, joka oli oikein vaikuttava paikka. Oli mielenkiintoista mm. se, kuinka kirjalijan sukupuolinen suuntautuminen tuotiin museossa esille.

    Enemmän minua kuitenkin innosti Metsäsuomalaismuseo Torsbyssä. Suomalaiset ovat tuoneet paljon genetiikkaa Ruotsiin, mistä ruotsalaiset mieluummin vaikenevat. Museosta löytyi myös dokumentteja rautalampilaisista sukulaisista suomalaismetsissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lagerlöfissä on hieman antiikkisuutta, mutta samalla juuri tuohon legendojen ja myyttien tarumaiseen kerrontaan sopiikin annos tyylillistä vanhanaikaisuutta, joten minusta kirjailija on vanhentunut varsin hyvin.

      Kovin vähän on tullut Ruotsissa matkusteltua, oikeastaan vain Tukholmassa ja Lundissa, joten nuo metsäsuomalaistenkin seudut ovat hyvin tuntemattomia...

      Poista