Jacques Roubaud - La forme d'une ville change plus vite, hélas, que le cœur des humains (kaupungin muoto muuttuu nopeammin, valitettavasti, kuin ihmisten sydän)

 

 

Runouden lukeminen ranskaksi on yhä jokseenkin työlästä, mutta tämähän on vain syy yrittää sinnikkäästi, ja etsiä luettavia...kuten nyt vaikka tämä teos. Kirjan nimi on pitkä mutta ihan vaikuttava, ja viittaa myös teemaan, kaupungin muodosta on paljon puhetta. 

Jacques Roubaud on matemaatikko-runoilija ja Oulipo-ryhmän jäsen (ja ryhmän toinen jäsen Raymond Queneau on muutamaan kertaan viittauksina kirjan sivuilla), ja runoissa on aika lailla kyse monenlaisista kielipeleistä, sanoilla leikittelystä, muodoista ja rakenteista. Ja siinä mielessä pysyvät aika helposti lähestyttävinä runoina, kuin ei näissä se sisältö ole niin tärkeä, aina ei ole edes mitään ymmärrettävää, ja sen ei-minkään sitten ymmärtää. Ja vaikka kieli liikkuu sellaisilla kierteillä että ei-natiivi ei pysy perässä, niin voi kuitenkin arvostaa, ja oma hupinsa on yrittää lukea näitä ääneen...

("square, squouaire, skerrie, scary, scare, s'equerre / se carre, s'escarre, squatte, s'cat, s'écarte, s'écarlate / [...]")

Ja käyttömateriaalina tässä on Pariisi, erityisesti Pariisin kadunnimet joista osa saa omia runojaan, niistä tehdään huomioita, triviaaleja tai tärkeitä, tai sitten niillä vain leikitään, tai vyörytellään lyhyempinä tai pitempinä listoina milloin milläkin perusteella, ja näin puheena on myös ei vain runon, vaan myös kaupungin muoto (ehkä sen sisällön kustannuksella). Osa runoista on hyvinkin lyhyitä ja absurdeja ja osa taas laajempia, mukana on vapaata mittaa ja lorumaisia rallatuksia, mutta klassisemman maun runolukijat voivat myös arvostaa Roubaudin ihastumista sonetti-muotoon, jota myös löytyy runsaasti...

Tjooh, hilpeä teos, ja kun jonkinlainen Pariisi-suhde on taustalla niin kaupungin kaduilla vaelteli mielellään näin kirjallisestikin (ja opin myös sen, että hydrologisen oikeaoppisesti Pariisin läpi kulkevan joen nimi pitäisi olla Yonne, ja että Seine on oikeasti sen sivujoen sivujoki...mutta historiallisista syistä kaikki hyväksyvät että maailmassa on virhe).

 

Rue d'Amsterdam

 

La rue d'Amsterdam descend et remonte

Monte et redescend ainsi fait ma rue

Je monte ou je descends la rue d'Amsterdam

Je descends ou monte d'Amsterdam la rue

 

On dit qu'on descend on dit qu'on remonte

Les rues descendantes les montantes rues

On le dit aussi des rues hésitantes

On le dit aussi des plus plates rues

 

On monte les rues sur leur macadam

Ou par leurs trottoirs on descend les rues

Ainsi je descends ma rue d'Amsterdam

Ainsi moi je monte d'Amsterdam la rue

 

Qu'est-ce qui descend qu'est-ce donc qui monte

Qu'ça descende ou pas dans toutes ces rues ?

Sont-ce les maisons qui montent qui montent

Ou qui tombent tombent vers le bas des rues ?

 

Que c'est les maisons ça s'voit à ce nombre

Qu'elles ont sur la porte au bord de la rue

Quand la rue descend descendent les nombres

Et les nombres montent quand monte la rue

 

Mais pourquoi dit-on que les nombres montent

Grimpant de zéro jusqu'à l'infini ?

C'est parce que les nombres font une rue de nombres

La rue des entiers plus longue que les nuits

 

Très longue est la rue la grand-rue des nombres

La grand-rue abstraite qui jamais n'finit

On monte on descend on compte on recompte

Dans la nuit du monde où tout nombre est gris

 

Mais peut-êtr' nos rues ne sont que des ombres

Des ombres de nombres jetées par les pluies

De tout petits bouts de la rue des nombres

Où monter descendre pour toute la vie 

Helmet-lukuhaasteessa tämä on vahva ehdokas ensimmäiseksi kirjaksi kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön: eiköhän toinenkin Pariisi-kirja tule vuoden aikana luettua (ja jos ei, löytyy muitakin kohtia). Ja samalla avataan Tour de France -lukuhaaste.