17.7.2021

James M. Cain - The Postman Always Rings Twice

 
 
Klassikkojännäri tämäkin. James M. Cainin kirja on filmattu useita kertoja ja yhden version olen nähnyt (vanhemman noir-version, en tätä 80-luvun versiota josta lukemani pokkarin kansi on) joskin, myönnetään, en juuri mitään tarinasta muistanut. Paitsi sen että kirjan nimi ei liity tarinaan oikein mitenkään.

Kirjan kertoja Frank on vaeltanut pummina ympäri maata, mutta tarttuu nyt työtarjoukseen eräässä tienvarsikuppilassa, jota pyörittää aviopari Nick ja Cora: ei niinkään työn itsensä vuoksi vaan Coran. Ja Cora on myös paljon myötämielisempi Frankin kuin aviomiehensä suuntaan, mutta pummin elämä ei hänelle sovi...niinpä herää ajatus, että Nick voisi vaikka kuolla. Mutta kuoleman järjestäminen ei suju niin hyvin kuin olisi toivottu, ja kun siinä onnistutaan, eivät jälkiseuraamukset kuitenkaan ole ongelmattomia...
 
Kirjan nimi viitannee siihen, että moni asia tarinassa toistuu: ensimmäisellä kerralla käy yhdellä tavalla ja toisella toisin, ja mukana on hieman kreikkalaisen tragedian kohtalokkuuden teemaa, että jos kuvittelee välttävänsä kohtalonsa yhdellä kertaa niin sen joutuu kohtaamaan kyllä aikanaan, paeta ei voi...(liekö sattumaa että Nick on kreikkalainen?)
 
Vaikka kirja ei mitenkään mässäile väkivallalla, niin on sen kuvauksessa kuitenkin varsin fyysinen ja konkreettinen tuntu, tavalla joka varmaan 30-luvun alussa on ollut hätkähdyttävä.
Ja kansikuvan eros ei ole myöskään liioiteltua, se on hyvin keskeinen osa kirjaa vaikka suhtautuminen siihen onkin varsin raadollista. Tässä kolmiodraamassa Nick (ei kuvassa) on ainoa jota voin pitää varsinaisesti sympaattisena hahmona, ja Frank ja Cora ehkä voivat ajatella että rakkaus oikeuttaa kaiken ja voittaa kaikki esteet, mutta kirja hyvin tehokkaasti osoittaa että näin ei ole asia: rakkaus, jonka lähtökohdat ovat vääristyneet, jatkaa kieroon kasvamista...  

Sympaattisen moraalinen teos siis, ja varsin lohduton kirja, mutta se oli myös aikakauden kovaksikeitetyissä jännäreissä ja muissakin (lama-)ajan henki.

Helmet-haasteessa otan kohdan 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan: leffakannen lisäksi Cora oli ennen kuppilaa ollut Hollywoodissa toiveikkaana yrittämässä elokuviin.

9 kommenttia:

  1. Tämä pitäisi lukea. Olen nähnyt elokuvan, jossa Jack Nicholson esitti pääosaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffakannesta huolimatta en lukiessa juuri ajatellut näyttelijöitä, mutta Nicholson tuntuisi kyllä sopivan hyvin päärooliin.

      Poista
  2. Olen kuullut tämän elokuvan nimen, mutta en ole nähnyt eikä tee mielikään. On kuitenkin kiva, kun nyt tietää jotain tarinasta. Ilmaisit hyvin sen oleellisimman siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cain on kyllä oivaltanut hyvin ikonisen kirjannimen...ja joo, ei tämä oikein sinun kirjaltasi tai leffaltasi tuntunut :)

      Poista
  3. En ole lukenut kirjaa, mutta olen nähnyt tuon elokuvan, josta kirjan kansi on, sekä Luchino Viscontin tulkinnan nimellä Ossessione. Italialainen versio teki minuun suuremman vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffaversioita on useita, ja sinänsä jännä on tässäkin että vaikka kirja on suurelta osin umpiamerikkalainen, niin samalla tarina on sellainen että se varmasti taipuu moneenkin paikkaan ja kulttuuriin, Italia mukaanlukien.

      Poista
  4. Niin varmaan on antiikin kohtalosidonnaisten draamojen jytinää tässä tarinassa, jonka tunnen vain elokuvista. Olikos vanhemmassa italialaisessa elokuvassa kohtaus, jossa tämä Nick osallistuu ravintolassa laulukilpailuun ja peräti voittaa sen jollain ooppera-aarialla? Vai muistelenko jotain toista elokuvaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa ei ole laulukilpailua mutta Nickillä on kyllä komea ääni jolla lauleskelee aarioita, joten hyvin on mahdollista että johonkin leffaversioon on tuollainenkin kohtaus kirjoitettu.

      Poista
    2. Se näkyy olleen italialaisversiossa Ossessione, Viscontin elokuva vuodelta 1943.

      Poista