Françoise Sagan - Sydämen vartija

Taas hieman Françoise Sagania: sekalaisia kirjojaan olen lukenut aiemmin, ja niistä yleisesti ottaen pitänyt, eli kirjailijalla on toki muutakin lukemisen arvoista kuin se esikoisromaani Tervetuloa ikävä.

Mutta samalla on toki todettava, että aika lailla kirjoissaan on samoja tuttuja piirteitä, Sagan on usein kirjoittanut melkein samaa kirjaa pienillä variaatioilla, mutta kuten todettu, se on kirja josta olen pitänyt. Tällä kertaa tosin tehdään isompi poikkeus, ranskalaisen tyylikkään eksistentialististen ihmissuhdehapuilujen kuvauksesta hienovireisen ilkikurisesti tehdäänkin hyppäys Hollywoodiin, ja tyylilaji on enemmän mustan huumorin värittämä satiiri (suom. Kalevi Nyytäjä).

Päähenkilömme Dorothy on aiemmin näytellyt joissain elokuvissa, pienimuotoisen menestyksekkäästi, ja nyt päälle nelikymppisenä on siirtynyt käsikirjoituspuolelle, ja siinäkin pysyy toki piireissä vaikkei ihan valovoimaisimpana. Mutta kerran hänen tielleen osuu (kirjaimellisesti, auto-onnettomuudessa) Lewis, nuori ja varsin kaunis ja omalaatuinen mies: Lewis loukkaantuu lievsti, ja Dorothy ottaa tämän taloonsa asumaan toipumisajaksi...ja kun mies toipuu, ei hänellä olekaan halua lähteä. Lewis herättää toki huomiota kuvauksellisuudellaan, mutta hänen ja Dorothyn suhde ei suinkaan ole sellainen mitä kaikki kuvittelevat, mutta ei Dorothykaan oikein tiedä mistä tässä on kyse...

Omalaatuista ihmissuhdevääntöä on toki siis tässäkin ja tietyllä tavalla Dorothy on toki aika lailla kirjailijalleen tyypillinen hahmo, mutta Hollywoodille irvailu on suorempaa ja toisaalta jotkut juonenkäänteet ovat sen verran omalaatuisia, että ihan tekstin perusteella en olisi sokkotestissä arvannut Saganin kirjaksi...ja vaikka tämän sujuvasti luinkin, pysyisin silti mieluummin siellä Pariisin vasemmalla rannalla. Kirjan kansi on varsin jännä kuitenkin, ja tavallaan sopiva epämääräisen uhkaavana, vaikka kirja enemmän satiiri onkin.