En ole aiemmin Francesco Serantiniakaan lukenut, tai oikeastaan tästä edes kuullut aiemmin, mutta italialainen kirjallisuus on tavannut olla kiinnostavaa, joten kokeillaan kun käsiin tuli (suomennos Ulla-Kaarina Jokinen).
Alkua lukuun ottamatta sivussa oleva kertoja (ehkä kirjailija itse, ehkä kertoo todellisista tapahtumista) alkaa tarinoida 1800-luvun puolivälistä, rosvopäällikkö Passatoresta jonka kertojan isoäiti vielä muisti ja joka oli ollut eräänlainen paikallinen Robin Hood -hahmo, ja kertojan eräästä esi-isästä.
Falcone on nuori mies, vakavaraisesta perheestä, ei puutetta ulkonäossä tai aivoissa, ja suurena intohimonaan metsästys. Ja hänelle onkin tullut oikein laadukas metsästyskivääri, joka on aiemmin kuulunut paavi Leo XII:lle...mutta eräänä päivänä hän sattuu sotkeentumaan rosvo Passatoren asioihin ja joutuu siitä tietysti ongelmiin lain silmissä: ja kun Passatore ystävällisesti vielä järjestää vankilapaon niin ollaan vielä syvemmin liemessä. Ja sitten sattuu ja tapahtuu.
Jonkinlaista veijariromaania tässä kehitellään, mutta hieman muodottomaksi ja ei-niin-kiinnostavaksi tämä kyllä jää. Kirjan nimeäkin jäin ihmettelemään, kun lopulta aika vähäiselle merkitykselle kyseinen tuliase kirjassa jää, ja ei kuitenkaan ole suomennokseen keksitty kun alkuteoskin sen nimeensä nostaa. Oli lyhyt joten luki kivuttomasti mutta en ihmettele että ei ole teos saanut kummempaa huomiota (ja Arvosteleva kirjaluettelo oli aika tylynä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti