Ranskalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden lukeminen jatkuu: tällä kertaa varsin tuotteliaan Yaël Hassanin esikoisromaani, joka näköjään ilmestyessään keräsi aika kasan lanu-palkintoja (Hassanilta ei vissiin ole suomennettu mitään).
Kymmenvuotias Leah-tyttö elää isänsä ja äitinsä kanssa Pariisissa: elämä on leppoisaa, mutta hieman Leahia harmittaa, että toisin kuin kavereillaan, hänellä ei juuri ole sukulaisia, ei tätiä, setiä, serkkuja ja varsinkaan ei isovanhempia: vanhemmat ovat vain kuitanneet, että näin se vain on.
Kunnes käy ilmi, että itse asiassa Leahin äidin isä asuu New Yorkissa, mutta on nyt vanhoilla päivillään myöntynyt tulemaan asumaan tyttärensä perheen luo, vaikka välit eivät tietenkään ole olleet kovin läheiset ja lämpimät. Ja isoisä ei ole mitenkään helppo ja mukava persoona, ja erityisesti Leahin kanssa välit yltyvät jatkuvaksi kahnaukseksi...mutta miksi isoisä hermostui valtavasti Leahin luokkatoverin satunnaisesta antisemitistisestä kommentista? Ja keitä ovat vanhassa valokuvassa nuoren isoisän kanssa oleva nainen (joka ei selvästikään ole isoäiti nuorena) ja pieni tyttö joka näyttää aivan Leahilta? Pikkuhiljaa isoisästä alkaa paljastua uusia puolia ja suhde perheeseen ja erityisesti Leahiin käy lämpimämmäksi...
Olen aiemminkin kommentoinut näistä kirjoista nousevaa lapsikäsitystä, jossa korostuu lapsen ymmärtämättömyys ja tolkutonkin käytös: jonkin verran sitä on tässäkin mukana, joskin ymmärtävästi ja oikeutetustikin, ja aikuisten toimintaa kyseenalaistetaan selvemmin. Isoisän käytös varsinkin alussa on tosiaan varsin huonoa ja tämän hän joutuu myöntämään itsekin, ja vanhemmat myös pimittävät asioita ja tarjoavat selitykseksi että "ymmärrät sitten isompana". No ehkä niin, mutta nykyhetkessä Leah joutuu toimimaan nykyisen ymmärryksensä mukaisesti. (Samoin se koulutoverin antisemitistinen kommentti oli mitä hänen äitinsä oli sanonut, ei lapsesta itsestään tullut).
Juutalaisuus on myös runsaasti esillä: Leahin perhe ei ole kovin aktiivisesti uskontoa harjoittavaa mutta isompina juhlina mennään toki synagogaan yms., isoisän suhde taas on kompleksisempi. Ja tietysti myös historiallisella ulottuvuudella: isoisä on ollut Auschwitzissa. Leah tietää maailmansodan tapahtumat yleisellä tasolla, on lukenut Anne Frankin päiväkirjan jne. ja isoisänkään lyhyt kuvaus ei lähde mihinkään kauhumaalailuihin mitä tapahtui, keskeinen pointti oli että isoisä, tämän ensimmäinen vaimo ja pieni tytär joutuivat leirille ja vain isoisä tuli takaisin (juonipaljastus mutta aikuiselle lukijalle varsin helposti arvattava sellainen). Merkityksellisempää on ollut miten se on vaikuttanut myöhempään elämään ja nykyhetkeen.
Ja tietysti sen tärkeyteen, että moinen ei unohtuisi. Ja, no, nykyinen Suomen eduskunta äänestää iloisin mielin luottamusta että on täysin jees olla natsi, Oulussa puukotellaan satunnaisia maahanmuuttajia julkisilla paikoilla, ja Ranskassa Front National on uhkaamassa vaalivoitolla...että miten menee noin niinku omasta mielestä?
Helmet-haasteessa laitan kohtaan 16. Kirjassa on valokuvia. Siis tarinan sisällä, kirjassa itsessään on Marcelino Truongin piirroskuvitus.
Kuulostaisi sellaiselta kirjalta, jonka minäkin voisin lukea, harmi, että ei ole suomennettu.
VastaaPoistaJoo, luulen että pitäisit kyllä tästä.
Poista