Taas minulle ennestään tuntemattomia kirjoja, jotka ovat jostain käsiin päätyneet: kirjailijalla on näköjään monenlaista tuotantoa, runoa, proosaa, näytelmiä niin aikuisille, nuorille kuin lapsille...Ja jonkin aikaa tätä kirjaa myös panttasin hyllyssä, että osuu sopivaan vuodenaikaan: ja hyvin sopi, nimen tunnit sijoittuvat alkukesään vähän ennen juhannusta.
Ollaan Satakunnassa pikkupaikkakunnan (ei mainita nimeltä, mutta Eurajoki) opistolla, jossa puuseppä Hande on keksinyt järjestää viikon mittaisen 'tee oma ruumisarkkusi'-kurssin, apunaan vanhempi kisälli Gravel. Kurssille ilmoittautuu yhdeksän naista, erilaisia ja eri-ikäisiä, osa ehkä enemmän uteliaisuudesta tai hetken oikusta, vaikka jotkut ovat ehkä ehtineet arkun käyttöä jo miettiäkin...
Ja siinä on aika lailla kirjan idea. Ilmeinen verrokki on Antti Hyryn kirjat, kuten Uuni, tai Veikko Huovinen, esimes Havukka-ahon ajattelija: kirjan eteenpäin vievä voima on tekeminen, eikä sinänsä mikään jännittävien juonenkäänteiden luominen, miten tekeminen tekijöihinsä vaikuttaa, mihin ajatukset ja puheet menevät...
Joskin Teerialholla korostuu henkilökaartin laajuus: Gravel mainitaan kirjan nimessä ja tämän ja Handen näkökulmat saavat hieman enemmän sivuja, mutta myös Johanna, Pirjo ja muut tekevät oman osansa näkökulmahenkilöinä. Ja tavallaan lukukokemus tälläisellä henkilökaartilla on aika lailla samanlainen kuin mitä tällaiset kurssit varmaan ovat: kukaan ei tunne toisiaan mutta aletaan tehdä yhdessä jotain ja siinä keskenään aikaa viettäessä melkein ohimennen tulee kunkin elämästä ja luonteesta jotain ilmi, keneltä enemmän ja keneltä vähemmän, ja toisaalta aika paljon toki jää myös piiloon, harvemmin viikossa nyt ihan kaiken jakaviksi sydänystäviksi tullaan (ja romaanissakin on sivuja alle kaksisataa...). Tavallaan tämä teos sopii aiemmin blogissani esillä olleeseen hotellimiljööseen kirjallisuudessa: tämä kirja kuvaa samaa dynamiikkaa, joukkoa ihmisiä jotka ovat kaikki hieman irrallaan normaalista sosiaalisesta kontekstistaan ja eivät varsinaisesti tunne toisiaan mutta hetkellisesti viettävät paljon aikaa samassa paikassa.
Tapahtumienkin puolesta tämä tuntuu sellaiselta kuin mitä tällaiset kurssit varmaankin usein ovat, kirjassa luodaan ennemmin kokemusta kuin dramaattista juonta. Kurssin aihepiirin vuoksi jutteluissa ja pohdinnoissa on toki myös kuolema, ruumiillisuus ja muut elämän peruskysymykset esillä, ja näiden kohtaaminen on toki myös kurssin sivutuotetta, jota tehdään muun tekemisen ohella ja vakavistakin aiheista huolimatta kirja pysyy kesäisen leppeänä. Miellyttävä hienovarainen teos, ainakin edellämainittujen Huovisen ja Hyryn ystävät voisivat tästä nauttia...
Helmet-haasteessa sopii mm. kohtaan 43. Kirjalla ei ole päähenkilöä: ryhmän eri henkilöt ovat sen verran esillä että kukaan yksittäinen ei nouse päähenkilöksi. Ja muitakin lukukokemuksia löytyi: Hannu, Pirja, Anu, TS...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti