Jatkan satunnaisia tutustumisia ranskankieliseen lastenkirjallisuuteen: tämä valinta osoittautui hieman vanhemmaksi kuin odotin, alunperin se on ilmestynyt 1967, ja uusintapainoksia on tullut ja Broca-kadun satuja on sovitettu myös telkkariin ja teatteriin, eli oletettavasti siis arvostettu teos, vaikken ollutkaan ikinä tästä kuullut...
Niin kirjan nimessä mainittu Mouffetard-katu kuin alaotsikossa oleva Broca-katu ovat olemassaolevia katuja Pariisissa: esipuheessa tulee ilmi Broca-kadun moni-ilmeisyys, erikoisesta sijainnistaan johtuen se muodostaa hieman oman monikulttuurisen maailmansa Pariisin sisällä, ja siellä naapurustossa asuva kirjailija Pierre keksii naapuruston lasten kanssa uusia satuja (ja joissain saduissa esiintyvät Nadia, Bachir ja Papa Saïd mainitaan todellisiksi henkilöiksi).
Lajityyppinä on siis ihmesatu ja sen konventioita käytetään paljon, vaikka toki humoristisella otteella, ja moderniin urbaaniin elämänmuotoon sovittaen: niinpä noitia löytyy niin Mouffetard-kadulta kuin siivouskomerosta, työläisperheen asunnon keittiössä asuu hanakeiju, punasukkainen jättiläinen reissaa ympäri maailmaa tullakseen ihmisen kokoiseksi jne.
Ja vaikka kirjasta tulikin hieman Roald Dahl mieleen, niin Gripari asettuu kuitenkin selvästi sadun perinteeseen. Sadun konventioita tosiaan käytetään, vaikka niitä laitetaan myös uusiksi: kun hanakeiju lumoaa perheen vanhemman tyttären suusta putoamaan helmen joka sanasta jonka tyttö sanoo, kääntyy lumous nopeasti harmilliseksi, kun taas nuoremman tyttären kirous, jolla jokaisesta sanotusta sanasta tulee suusta käärme, osoittautuukin yllättävän siunaukselliseksi...
Hilpeä on teos. Suullisen kerronnan perinne on ollut perinteisesti minua kiinnostava, ja olen jo huomannut että ranskalaisessa lastenkirjallisuusperinteessä selvästi sadun konventioihin asettuvat kirjat ovat kyllä suosiossa, niitä on luvassa kyllä lisääkin.
Helmet-haasteessa kirja sopii kohtaan 21. Kirjasta on tehty TV-sarja (johon muuten ei minulla varmaan olisi tunkua...)
Luin tämän pari vuotta sitten ja muistan pitäneeni kovasti tarinoiden lempeästä anarkiasta. TV-sarjasta en tiennytkään. Se nyt ei ole ihmekään – aika harvoja ranskalaisia lastenohjelmia Yleisradio on tainnut ottaa TV-ohjelmistoonsa. Omasta lapsuudesta on kyllä jäänyt mieleen Belle ja Sebastian, jota esitettiin 60-luvun puolivälissä.
VastaaPoistaIlmeisesti sarja rajoittui muutamaan sovitukseen, ei edes koko tarinasykliin. Mutjoo, joitain lastentelkkariohjelmia matkustaa maasta toiseen ja toiset jäävät (omasta lapsuudesta tutuin ranskalainen on tietoanimaatio Olipa kerran elämä ja sen rinnakkaissarjat).
PoistaJa sellainen leppoisan anarkistinen ote näissä tosiaan on, mikä tietysti myös sopii lajityyppiin...
Hauska kansikuva. Tulee mieleen hallituksen jäsenet... hymyt hyytyneet.
VastaaPoistaPuig Rosadon kansi sai jo muiltakin kehuja.
Poista