21.6.2022

Gabrielle Basset d'Auriac - La cellule fleurie (kammio kukkii)

 
Hämäriä löytöjä kirjaston nurkista: ranskaksi ei runoja tule juuri luettua, kun ne toimivat usein sellaisessa kielen rekisterissä, josta saatava nautinto on minun kielitaidollani yhä ehkä hieman puutteellinen, mutta tässä näytti ensisilmäyksellä olevan sen verran selkeää ilmaisua, että tästä varmaan saisi hyvin kiinni...
 
Kovin paljoa kirjailijasta ei löytynyt tietoa: on kirjoittanut jonkin verran proosaa, jonkin verran runoutta, ja vetäytyi maailmasta kammion yksinäisyyteen kontemplaatioon 20-luvun alussa Algeriassa, miltä ajalta ovat myös tämän kirjan runot. Sen tarkemmin en sitten tiedä, elikö erakkona, jonkun luostarin tai muun yhteisön puitteissa vai miten (nimi ainakin säilyi maallisena, ei sisar __, joten luostarilupauksia ei ilmeisesti ollut antanut).

Niin, aihepiiri asettuu vakaasti kristilliseen mystiikkaan, ja erityisesti kontemplaatioon, yksinäisyyteen ja Jumalan läsnäoloon: kirjan nimikin toki korostaa mietiskelijän kammion hedelmällisyyttä, vaikka maallisin silmin se näyttäisikin hiljaiselta ja yksinäiseltä...

Kirjassa tehdään sinänsä jännä jaottelu "poèmes" ja "proses", nykynäkökulmasta tosin molemmat olisivat runoja: "poèmes" on mitallisia, riimiteltyjä, "proses" taas vapaalla mitalla kirjoitettuja.
Mutta vaikka normaalisti suhtaudunkin myönteisesti mitalliseen runouteen, niin tässä se on selvästi heikompi osio: runoilija puhuttelee Jumalaa ja kirjoittaa ekstaattisista kokemuksista, mutta ei lopulta sano oikeastaan mitään Jumalasta tai itsestään, vaan vain niistä ekstaattisista kokemuksista ja tunneliikkeistä. Ja tämäkin toteutetaan suurelta osin hyvin perinteisellä kuvastolla ja sanastolla, mukana on Raamattu-viitteistä ne ilmeisimmät ilmeisimmällä tavalla tulkittuina, ja muukin kuvailu on kovin kovin perinteistä ja ilmeistä. Tuntuu että ollaan siinä perinteisessä ongelmassa, että se, että jokin elämänkokemus on kirjoittajalle merkittävä, ei tarkoita, että kokemuksen merkittävyys välittyy lukijalle.
 
Vapaan mitan runot ovat kyllä parempia: niissä tuntuu vähemmän yrittäminen ja niiden luonnollisemmmissa tuokiokuvissa onnistutaan lopulta sanomaan enemmän...
En nyt niihinkään varsinaisesti ihastunut, joten ymmärrän kyllä että kirjailija on haipunut unohduksiin, mystisten kokemusten runoutta ovat jotkut muut tehneet paremmin, mutta on siellä jotain jonka voisi vaikka johonkin antologiaan laittaa.

Mutta siteeraankin tässä nyt sen yhden vähän kiinnostavamman mitallisen runon, koska sen tekemä rinnastus viehätti ja oli jossain määrin originelli:

La belle au bois dormant

Que j'ai longtemps dormi ! ... Dix ans, cent ans peut-être ?
Quel baiser a touché mes levres et mes yeux ?
Comme le jour est pur ! Qu'on ouvre la fenêtre !
Comme j'avais perdu le souvenir des cieux !

C'est vous, Prince ? C'est vous ? Pardonnez à mes larmes.
C'est si beau, c'est si doux de vivre et de vous voir !
Comment avez-vous pu venir ? Où sont vos armes
Et pourquoi m'aimez-vous ? Je voudrais tout savoir !

Pardonnez, Monseigneur, mes parures fanées :
Je dormais, je ne savais pas ... Ce n'est pas vous
Que mes voeux appelaient en mes folles années ;
Et maintenant je voudrais me mettre à genoux.

Comme vous vous taisez ! comme vous êtes grave !
Je voudrais m'en aller de ce palais fatal.
Emmenez-moi ! J'ai les pieds pris dans une entrave,
Mes membres sont pesants et mon coeur me fait mal !

Des buissons épineux ont blessé votre tête,
Et vos mains, oh ! vos mains sont couvertes de sang !
Ah ! maintenant je vous reconnais, je suis prête :
Me voici, me voici, Seigneur ... Allons-nous-en !

Koska nämä runot on kirjoitettu Algeriassa, otan Helmet-haasteessa tällä kohdan 33. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Afrikkaan. Ei ehkä ilmeisin valinta kyseiseen haastekohtaan, mutta kun se on yhä vapaana...

4 kommenttia:

  1. Runojen lukeminen vieraalla kielellä on kyllä melkoinen suoritus! Itselläni ei meinaa aina edes englanniksi taittua, tosin olen vanhemman runouden ystävä, jolloin kielikin on jo vanhaa. Joskus tuli kyllä luettua Gösta Ågrenin Finlandian voittanut runoteos Jär ruotsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanniksi tulee luettua jonkin verran, joskin sielläkin kyllâ tulee vastaan runoilijoita joista ei oikein saa mitään kiinni ja jättävät mietityttämään josko natiivina toimisi paremmin (vaikka enhän minä kaikista suomalaisistakaan innostu, edes joistain kovasti kehutuista...)
      Ranskaksi on vielä kynnystä lisää, vaikka luulen että löytyisi hyvinkin jo sellaisia runoilijoita joiden tuotantoon jo pääsisi kiinni, samoin kuin yksittäisiä runoilijoita...mutta luulen että satunnaisesti kokeilemalla tulisi yhä enemmän huteja kuin osumia.

      Poista
  2. Kovin vähän löysin tietoa kirjailijasta tietoa suomeksi. Vastaan tuli vain teos: Louise de la Vallièren kaksi parannusta, mutta siitäkään ei sen tarkempaa. Harmi. Olisi ollut kiva tietää vähän enemmän, sillä googlekäännös tuosta runosta oli ihan kiintoisa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietoa löytyy tosiaan kovin niukasti myös ranskaksi, mainintoja muusta tuotannosta (joista ainakin jotkut romaanit olivat ilmeisesti aikalaisten arvostamia) mutta muuten henkilötiedoissa menin sillä perusteella mitä tähän kirjaan oli lyhyeksi esittelyksi painettu.

      Poista