9.4.2025

Halldór Laxness - Jäätikön jumalat


Jotkut tunnetummat kirjansa ovat jääneet lukematta, mutta Halldór Laxnessin tuotannosta olen useampi vuosi sitten lukenut Pitäjänkertomuksen, ja nyt sitten päädyin lukemaan tämän Jäätikön jumalat (suom. Jyrki Mäntylä): myöhäistuotanto on vetänyt nyt parhaiten puoleensa.

Piispan korviin saapuneet huhut kertovat, että Snaefells-jäätikön luona sijaitsevassa seurakunnassa kirkko on kiinni, kasteita ja hautauksia ei suoriteta, pappi kesittyy lähinnä hevosten kengittämiseen, priimuskeittimien korjaamiseen yms. ja muutenkin meno on epätavallista. Paikalle lähetetään nuori teologi ottamaan selvää kristinuskon tilasta seurakunnassa ja laatimaan raportti piispalle, joka päättää sitten jatkosta: teologi älköön ryhtykö toimenpiteisiin, raportointi on tärkeintä.

Piispan asiamies (jonka nimi ei tule ilmi, joten kirjassa hänestä käytetään lyhennenimeä Pam, alkukielellä ilmeisesti Umb) saapuu syrjäiseen seurakuntaan, ja siellä tapahtumat karkaavatkin varsin kummallisiksi, absurdin huumorin ja satiirin hengessä...en nyt edes yritä kuvata niitä, äkkivääryys ja arvaamattomuus sopii kirjan luonteeseen ja ei tämä edes ole mitenkään juonivetoinen kirja.

Keskeisenä aiheena ovat uskontojen ja muiden aatteiden törmäykset, limittymiset ja kerrostumiset: syrjäisellä paikkakunnalla vanhat uskomukset ovat juurtuneet syvään, kristillisyys on sitä kuorruttamassa ja siihen sekoittumassa, ja toisaalta kulumassa pois...Ja toisaalta mukaan tulee myös uushenkisiä oppeja aimo kauhallisella pseudotieteilyä, jotka myös yrittävät ottaa osaa vanhahenkisyyteen, mutta onko näillä sitten mitään todellista tekemistä keskenään (varsinkin kun nekin ovat ulkomaisten raharikkaiden tuontitavaraa). Ja mitä kristillisyyteen tulee, senkin etabloituneeseen luterilaisuuteen tuo oman variaationsa ulkomailla katolisuuteen kääntynyt henkilö, joka tosin on erityisen viehättynyt Ristin Johannekseen ja pimeän yön mystiikkaan (ja päähenkilö Pamia verrataan myös Ristin Johannekseen, ja pimeän yön kautta taidetaan tässäkin kirjassa asioita katsoa).

Laxness on elämänsä aikana ollut monessa aatteessa mukana, ja nämä, näiden keskinäisten ristiriitojen kohtaaminen ja myös yllättävät yhdistelmät näkyvät myös kirjassa. Ja osansa saa myös kansainvälinen kapitalismi, ja näiden ristipaineessa kysymys islantilaisuudesta. Vastauksia on niukemmin, ja niissäkin riittää tulkinnanvaraa...

Hämmentävä mutta hyvin viihdyttävä ja hauska kirja outoine henkilöineen, merkillisine tapahtumineen, keskusteluineen ja aatteineen. Pitää varmaan jatkaa Laxnessin parissa, suomennoksia on tullut useita joskin suurin osa Salka Valkaa lukuunottamatta lienee nykyään jo aika unohdettuja, mikä ainakin tämän kohdalla on sääli.

Helmet-haasteessa tämän saa kohtaan 30. Kirjassa on häät tai hautajaiset.

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut vain huikean hyvän Salka Valkan. Pitäisi ehkä syventyä muuhunkin tuotantoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua hieman Salka Valka epäilyttää, että onko se liiaksi ankeuskuvausta, kun tässä ilahdutti just ironinen, humoristinen ote...mutta harkinnassa on, samoin kuin jotkut muutkin Laxnessin kirjat.

      Poista
  2. Salka Valka oli ihan kiintoisa teos ja tässäkin olisi kiinnostavia piirteitä, Islanti miljöönä kiehtoo, mutta en tiedä sitten tuosta "sekavuudesta" menisikö liian yli minun ymmärryksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan ainakaan kannata liikaa tarttua juoneen, kun sellaisen olemassaoloon suhtaudutaan aika rennosti...

      Mutta Islanti on kyllä vahvasti mukana, ja ymmärtääkseni Laxnessilla muutenkin olennainen aihe tuotannossa.

      Poista
  3. Mielenkiintoista, viihdyttävä ja hauska eivät ole adjektiiveja, jotka ensimmäisenä yhdistäisin Laxnessiin. Kahdesta häneltä lukemastani kirjasta Salka Valka on hieno, mutta romaanista Maan valo en pitänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin katsomassa mistä Laxnessista olit kirjoittanut, ja tuo Maan valo vaikutti tosiaan sellaiselta että ei ihan heti nouse lukulistalle.
      Mutta ilmeisesti tuota ironista huumoria viljellään vaihtelevia määriä eri kirjoissa, tässä aika paljonkin, ja muistelen että Pitäjänkertomuksessakin kohtalaisesti...ja hivenen houkuttava Atomiasemakin on tullut mainittua satiiriksi.

      Poista
  4. Olen lukenut Laxnessin novellin Silli ja se oli hieno ja vaikuttava, mutta hauskaksi sitä ei voi todellakaan sanoa, enkä ole muutenkaan yhdistänyt tuota adjektiivia Laxnessiin. Kiinnostava tietää, että hänellä on tällaisiakin romaaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus pitäisi perehtyä että minkä verran näissä Nobel-kirjailijoissa on sellaisia, joilla palkinnon saannin jälkeen on vielä oikeasti merkittävää tuotantoa: Laxnessilla tuotantoa on, ja ilmeisesti tosiaan on lähdetty vieläpä suuntaamaan sitä uusiin suuntiin.

      Poista