29.10.2022

Sacha Guitry - N'écoutez pas, mesdames & Faisons un rêve (Älkää kuunnelko, rouvat & Unelmoidaan)

 
Lisää näytelmiä. Sacha Guitry on ranskalaisen teatterin monitoimimies, runsaan näytelmätuotannon ohella ohjasi ja näytteli (mm. pääroolit kummankin näistä näytelmistä kantaesityksissä) ja elokuviakin tuli tehtyä useita...nimi oli tuttu vaikken tuotantoon ollutkaan varsinaisesti tutustunut ennen kuin nyt.

Nämä kaksi näytelmää ovat molemmat romanttisia komedioita, kepeitä mutta myös pisteliäitä sillai perinteisen ranskalaisittain, henkilöt viettävät öitä eri henkilöiden kanssa kuin keiden kanssa ovat naimisissa, ja tähän sekoittuu sanailua ja yhteensattumia...
 
Ensimmäinen näytelmä olikin varsin hilpeä: antiikkikauppias Danielin nykyinen vaimo Madeleine on "äkillisesti sairastunut ystävättären luona" mutta sopivasti parantui seuraavaksi päiväksi, ja sama selitys on ollut käytössä myös pari viikkoa aiemmin, joten nykyisestä vaimosta saattaa tulla entinen...ja tilannetta hämmentää entisestään ensimmäinen entinen vaimo jota janottaa vanha suola, ynnä vanha ystävä joka palaa useamman vuoden ulkomaaoleskelun jälkeen maisemiin, ja mikä onkaan totuus niistä nykyisen vaimon selityksistä...ja kepeän komediallisesti asiat kääntyvät lopulta varsin suurelta osin parhain päin.
Uskottavuudesta en sano mitään, mutta olihan tässä hyvää sanailua, ja varmaan hyvillä näyttelijöillä tätä ihan ilokseenkin katselisi.   

Toinen näytelmä on näyttelijäkaartiltaan rajatumpi, mies ja aviopari, josta vaimo kiinnostaa kovasti miestä, ja sivussa miehen palvelija...mutta tässä näytelmässä oikeastaan kaikki henkilöt olivat varsin epämiellyttäviä ja yleisvaikutelma, no, kovin niljainen. En erityisemmin innostunut muuten, mutta myönnetään että tämä näytelmä saavuttaa mainion dramaattisen kliimaksin kolmannen näytöksen lopussa (varsinaisesti näytelmässä on neljä näytöstä, mutta neljännessä ei oikeastaan enää tapahdu mitään, ja se ilmeisesti pudotettiin nopeasti pois tarpeettomana).
Omalla tavallaan tämä pysyy yhä komediana mutta selvästi kitkerämpänä ja ongelmallisempana. Joskus tuollainen ambivalenttius on kiinnostavaa, mutta tässä tapauksessa pidän tätä kuitenkin parivaljakon heikompana tapauksena.

DANIEL: Je ne suis pas convaincu par les mots que tu dis, je suis aveuglé par ton charme secret. Tu ne m'abuses pas, tu me troubles. En vérité, je vais te dire : je suis pervers et je te préfère maquillée.
MADELEINE: Je suis mieux quand je mens ?
D: Oh !!! Et c'est ailleurs pourquoi tu aurais pu être une admirable actrice.
M: Et quand je dis la vérité, je suis vilaine ?
D: Non, tu ne peux pas être vilaine ... mais quand tu dis la vérité, tu deviens banale.
M: Oh !
D: Ne t'en inquiète pas, va, tu la dis si rarement. 


4 kommenttia:

  1. Miten onkin niin, että ranskalaisilta taittuu ihan omanlaisensa yhtä aikaa kirpeä ja kepeä tyyli? Pitäisi lukea lisää ranskalaisia kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sinänsä eivät nämä mitenkään huikaisevia teoksia ole, mutta ollaan vakaasti osaamisalueella.

      Poista
  2. Tämä kirjoituksesi meni jostain syystä minulta melkein ohi, mutta onneksi näihin voi palata myöhemminkin.

    "- - quand tu dis la vérité, tu deviens banale." Tämähän on kuin suoraan populistin oppikirjasta!

    Montmartren hautausmaalla vuosia sitten näin Sacha Guitryn haudan, joka herätti kiinnostukseni, koska se oli valokuvien, tuoreiden kukkien ja muistoesineiden peitossa. Ilmeisesti tätä taiteen monitoimimiestä, josta en silloin vielä tiennyt mitään, siis edelleen muistettiin lämmöllä.

    Uteliaisuudesta tulin hankkineeksi yli tuhatsivuisen Omnibus-laitoksen Guitryn tuotannosta, mutta lukematta se on jäänyt. Tekstisi ansiosta kaivoin sen esiin ja aion tutustua siihen vähän tarkemmin. Hauskuus on kirjallisessa teoksessa mielestäni aliarvostettu piirre. Kepeys ei aina merkitse pinnallisuutta tai valheellisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstit tosiaan pysyvät esillä ja niihin voi palata, vaikka julkaisuhetki menisikin ohi...

      Montmartren hautausmaalla olen käynyt mutta en Guitryn hautaa huomannut (varmaankaan koska itsekään en silloin varsinaisesti herran tuotantoa tuntenut).

      Tuon kokoinen omnibus kuulostaa kyllä liialliselta yhteen soittoon luettuna, mutta varmaan hyvä kirja juuri pitää hyllyssä ja silloin tällöin hypätä yksittäisiin teksteihin...
      Ja joo, minusta kepeys ja keveys ovat eri asioita, ja ensimmäistä ominaisuutta arvostan kyllä paljon taitavien tekijöiden käsissä.

      Poista