Olen joskus aikaa sitten lukenut Raymond Radiguet'n sen tunnetumman romaanin, Paholainen ruumiissa. Ja nyt sitten on vuorossa vähäisen tuotannon toinen romaani, postuumisti julkaistu: Radiguet kuoli 20-vuotiaana, Paholaisen kirjoitti n. 17-vuotiaana, ja tämän 18-19-vuotiaana (Jean Cocteau on mahdollisesti ainakin jonkin verran toimittanut tekstiä, kuinka paljon, sitä emme tiedä).
Ja taas kerran meillä on nuoren miehen ja naimisissa olevan naisen rakkausjuttu, joskin tällä kertaa kyseessä on selvemmin kolmiodraama, kun naisen puoliso on myös mukana. Nuori François de Séryeuse ystävystyy Pariisin seurapiirien valovoimaiseen pariskuntaan, Orgelin kreiviin Anneen ja kreivitär Mahautiin (kyllä, Anne on myös miehen nimi). François rakastuu palavasti kreivittäreen, jolla saattaa myös olla lämmintä vastakaikua tunteille, mutta samalla François arvostaa paljon myös ystävyyttä Annen kanssa (ja vastavuoroisesti) joten suhde pysyy ainakin kirjan ajan platonisena. Ja samalla tilanne on, no, hankala, kolmiodraamassa kaikki osapuolet tosiaankin pitävät toisistaan mutta se on silti kolmiodraama...
Myönnetään, että vaikka perusproblematiikka tuleekin ilmi niin ei tämä kauhean helppoa tekstiä ollut lukea. Kirja on sadan vuoden takaa ja kirjan omat vaikutteet parisataa vuotta vanhempia, ja tämäntyyppinen seurapiirielämä aatelisten tanssiaisineen yms on aika etäällä omasta kokemusmaailmastani (mutta vaikka tässä seurapiirit muodostuvat aatelisista, saattaa olla että tapahtumat ja henkilöt sinänsä voisivat olla moderninkin ajan julkkisten suihkuseurapiirejä...joskin eivät ne silti minua lähempänä olisi). Kieli ei ole ihan helpointa ja lisäksi kerronta tuntuu vihjailevan paljon enemmän kuin sanovan suoraan, kevyen répartien alla on kaikenlaisia sävyjä ja viittauksia joista osan ehkä tavoittaa ja jotain ehkä ei. Tuli mm. mieleen mahtaako kirja vihjailla esim. biseksuaalisuudesta, ja pikaisesti nettikommentteja vilkuillen huomaan etten suinkaan olisi ensimmäinen, joka moista ajatusta esittää.
Hankala kirja, ja kuitenkin tässä epämääräisessä seurapiiripelissä on jotain kiinnostavaa ja mietityttävää, joten kai tämän lukemiseen täytyy kuitenkin olla tyytyväinen. Ja samalla todeta yhä suuri hämmästys että joku 19-20-vuotias kirjoittaa tälläisen romaanin: mitäköhän Radiguet'lla olisi ollut vielä tarjottavaa jos olisi pysynyt hengissä.
Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 47.-48. Kaksi kirjaa, joiden tarinat sijoittuvat samaan kaupunkiin tai ympäristöön: Roubaudin runokirjan tapaan ollaan Pariisissa. Ja kuriositeettina mainitsen, että tämä oli jo toinen lukemani kirja suht lyhyessä ajassa jossa esiintyy mies nimeltä Anne, L'annonce fait à Marien Violainen isä jakaa myös tämän nimen...aiemmin ei ollut tullut vastaan, mutta näköjään historiallisia esimerkkejä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti