Heikki Asunta - Sudenmarja

Kuva: Wikipedia
Lukemassani kappaleessa ei ollut kansipapereita

Olen joskus aiemminkin lukenut Heikki Asunnan runoja (ja yksi niistä on tietysti tullut opiskeluaikoina tutuksi suosittuna juomalauluna), ja sittemmin on jollain kirppiksellä tullut vastaan tämä teos, joten on tarttunut mukaan...

Se aiempi teoksensa oli kokoelma isänmaallisia runoja 30-luvulta, ja Asunta oli noihin aikoihin yhteyksissä Lapuan liikkeeseen, IKL:een yms. ja näkyihän se myös teksteissä. Tämä kokoelma taas on vuodelta 1950, jolloin vallitseva poliittinen ilmapiiri on tietysti vaihtunut rajusti: politiikka on häipynyt taka-alalle. 

Ja vastaavaa intohimoa ei ole tullut tilalle: Asunta on varsin taitava sanankäyttäjä, mitallinen runous riimeineen on hallussa, ja näissä runoissa näkyy paljon ironisuutta ja piikittelyä, kirjoitetaan runoa runoudesta, ja väliin joitain ihan viehättäviä tunnelmakuvia...mutta jokin sellainen, joka saa tarttumaan vaikka samanhenkisiin Kailakseen tai Kupiaiseen, ei tässä kokoelmassa nyt löydy. Tulipahan luettua.

Lesket

Kuin lesket, joitten heiverösti laita
on jälkeen mattien ja mikkojen,
niin huoltaa hartain mielin hautuumaita,
ja itkee parvi esteetikkojen.

Ei pahaa mieleen muistutella suotta:
jos kukaan, kuollut kaipaa kiitosta.
Siis unohtukoon joka tukkanuotta
ja muistot muutkin yhteisliitosta.

Ei kelpo leski mokomista kyrää,
vaan häärii, pitää huolta taimista
ja kitkee, haravoi ja vetää jyrää
ja kenties miettii uutta naimista.

Kas, surun suuremmankin unhoon painaa
voi aika. Leppoisaa on leskellä,
kun hautaan veisattu on uusi vainaa,
taas surra kukkastensa keskellä.

(mainitsen tuosta siteeratusta runosta, että kokoelmassa sen ympärillää olevat runot käsittelevät taiteilijuutta, joten taitaa tässäkin olla puheena tapa tunnistaa taiteilijan arvo vasta tämän kuoltua...)

Sijoitin kirjan lukemisen juuri tähän, koska Helmet-lukuhaasteessa on kohta 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna. Koska runokirjat sopivat usein aika huonosti muihin hastekohtiin, niin valitsin sellaisen. Ja päätin tulkita kohdan muodossa "kymmenes kirja, jonka sijoitan lukuhaasteeseen": olenhan haasteen ulkopuolellakin lueskellut kaikenlaista, mutta niiden laskemisessa päädytään hetteiselle suolle pohtimaan onologisia kysymyksiä "mikä on kirja" ja "mitä on lukeminen"...