On tullut muutama Schmittin kirja luettua, ja varmaan tulee lisääkin. Tämä kirja kuuluu samaan Cycle d'invisible -sarjaan kuin pari vuotta sitten lukemani Oscar et la dame rose, ja on itse asiassa sarjan ensimmäinen osa: kukin kirja on pienoisromaani, jossa käsitellään jotain uskontoa tai muuta aatetta ja sen jotain keskeistä teemaa tarinan keinoin. Tässä osassa aiheena on buddhalaisuus.
Simon näkee toistuvasti unta Tiibetistä, ja tuntematon nainen sanoo hänen olevan uudelleensyntynyt Svastika, 1000-luvulla eläneen buddhalaiserakko Milarepan setä, joka vihasi Milarepaa, ja on tästä syystä päätynyt syntymään uudelleen satatuhatta kertaa kertomaan tämän tarinaa...Tämä on lyhyt teos, alunperin kirjoitettu dramaattiseksi monologiksi teatterissa esitettäväksi (ja näin ollen hyvin myös luettavissa yhdeltä istumalta): niteeseen tulee hieman lisäsivuja liitteenä olevalla haastattelulla, jossa Schmitt kertoo suhteestaan buddhalaisuuteen ja syistä kirjoittaa tämä kirja.
Ja, no, tapa, jolla henkilöt sekoittuvat toisikseen, on kiinnostava: monologin henkeen tarina kerrotaan minä-muodossa, jossa puhujina ovat niin Simon, Svastika kuin Milarepa, ja tämä identiteettien liittyminen toisiinsa on ihan pointtina kirjassa. Mutta muuten kun olen ihan tarpeeksi jo lukenut kuvauksia niin buddhalaisesta kuin vaikkapa kristillisestä tai islamilaisesta monastis-mystisestä perinteestä ja mietiskelystä, niin se varsinainen Milarepan tarina oli sisällöltään jo varsin tuttu (vaikken juuri tätä ollutkaan ennen tuntenut), ja muut osuudet jäivät kuitenkin vähän sekaviksi.
Ei mitenkään Schmittin parhaimmistoa, mutta varmaan tuon Cycle d'invisible -sarjan lukemista jatkan. Ja saihan tällä Helmet-haasteessa kohdan 2. Kirjassa tehdään taikoja (nuori Milarepa harjoitti mustaa magiaa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti