Kaikkihan toki tuntevat Pikku prinssin, ja olenhan minäkin siitä blogannut, mutta Antoine de Saint-Exupéryn ensimmäinen suurta huomiota herättänyt kirja on tämä reilu kymmenen vuotta aiemmin ilmestynyt pienoisromaani.
Kirja perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin postilentäjänä Etelä-Amerikassa. Kaupallinen lentoliikenne on 20-30-luvun vaihteessa vasta kehitteillä, samoin kuin tekniikka, jonka puutteista johtuen yöllä lentäminen on vaarallista. Mutta kuitenkin "yöllä menetetään se etumatka joka päivällä saadaan laiva- ja junaliikenteestä", joten paine tehdä yölentoja on kuitenkin kova, ja niinpä myös postilentäjät ovat niitä alkaneet harjoittaa...
Kirjan tapahtumat keskittyvät yhteen yöhon, jolloin Patagonian alueella riehuu iso sykloni, jonka alueelle osuu myös Fabienin kone. Tapahtumia seurataan niin Fabienin kuin päätepisteen Buenos Airesin näkökulmasta, kun alkaa näyttää yhä selvemmältä että tässä ei tule onnellista loppua, myrsky voidaan välttää nousemalla pilvien yläpuolelle mutta laskeutuminen on mahdotonta, ja polttoainetta ei riitä myrskyn ulottumattomiin pääsemiseen...mitä suurimmassa määrin siis mies vs luonto -konflikti, oli taistelijana sitten Fabien vastaan myrsky tai lentofirman pomo Rivière vastaan yö.
Ja tapahtumien dramaattisuudesta huolimatta Saint-Exupéry ei yritä heruttaa mitään jännäriä juonenkäänteillä: kerronta on ennemminkin pohdiskelevaa, henkilöiden kokemuksia ja impressioita aforistisen runollisesti kuvaavaa. Vaikka lentämisessä tiettyä romanttisuutta onkin, niin suurta koneromantiikkaa tässä ei harrasteta: ylevämmäksi nostetaan tietty uhrimieli, valmius heittäytyä vaaraan jonkun yhteisen periaatteen vuoksi, vaikka sitten toimivan lentoliikenteen edistämiseksi epäilijöitä vastaan, mikä saa lentäjät suostumaan näihin vaarallisiin yölentoihin. Ja joskus yhdelle kaikkien puolesta käy myös huonosti.
Sitä voi sitten itse kukin arvioida miten moiseen uhrautuvuuden ylevöittämiseen suhtautuu. Minulle tuli mieleen edellinen lukemani kirja, jota Orwell nimitti fasistiseksi, että niin, mitenköhän tämän kirjan yksilön uhrautumiset suuremman kokonaisuuden hyväksi ja sen ylevöittäminen sitten pitäisi asennoida...ja toisaalta sitten hieman aiemmin luettu teos, jossa yksilöt heittäyvät vaaraan sellaisen yhteisöllisen asian puolesta johon uskotaan (tai samaan teokseen liittyen, eivät heittäydy: onko silloin kyse että ei uskota asiaan vai mistä).
Ja tietysti tuli mieleen Hayao Miyazaki ja elokuvansa joissa lentäminen on hyvinkin romanttisesti mukana, kuten Porco Rosso tai Nausicaa...lienee Saint-Exupérynsa lukenut. Ja että en ollut tullut ajatelleeksi niitä olosuhteita joissa vajaa sata vuotta sitten lennettiin ja juurikin yölentojen vaarallisuutta (itsehän olen sujuvasti istunut lentokoneen kyydissä hyvinkin iltoina ja öinä...)
Viehättävä, ajatuksia herättelevä pieni kirja siis.
Ja kun ensipainoksesta löytyi jo André Giden esipuhe, niin Helmet-haasteessa tämän laitan kohtaan 22. Kirjaa on suositellut kirjailija.
Exupéryn lentämistä käsitteleviä kirjoja olen ajatellut lahjaksi veljelle, jota lentäminen kiinnostaa, mutta olen jäänyt kuitenkin miettimään, josko kuitenkaan ovat ihan veljen kirjoja. TV:ssä parhaillaan esitettävässä espanjalaissarjassa La Promessa lentäminen on yhden pääsosaesittäjän vahva intohimo ja yhdessä jaksossa yölennon vaarallisuus koetaan karusti. Itse olen ollut vain yhden kerran lentokoneessa ja se ei ainakaan hälventänyt lentopelkoani. Mielenkiintoinen teos tämä esittelemäsi ainakin kuulostaa olevan. Pikku Prinssin olen nähnyt jonain filmatisointina ja tykännyt, teosta en ole tainnut kokonaisuudessaan lukea...
VastaaPoistaLentokoneharrastajille nämä Saint-Exupéryn kirjat ovat ilmeisen herkkua (siis myös Siipien sankarit ja mitä muita onkaan), just kun omaa kokemusta löytyy ja toisaalta teknologia oli vielä sellaista että asiat piti tehdä omalla vaistolla ja taidolla eikä mittareita tuijottaen...
Poista