Bongasin Gaudeamuksen katalogista tämän kiinnostavan kuuloisen tietokirjan, jonka yhdeksän artikkelia keskittyvät julkisen keskustelun varhaisvaiheisiin 1500-1700-luvun Euroopassa. Kirjapainotaito oli luonut uudenlaiset edellytykset väittelyiden leviämiseen julkisiksi, ja monet toimijat aktiivisesti hyödynsivät tätä väittelyjen uutta dynamiikkaa ja myös sen tuomaa uutta julkisuuden henkilön auktoriteettia, joka ei välttämättä ollut yksi yhteen hierarkkisen aseman kanssa (alkaen Martti Lutherista ja Erasmus Rotterdamilaisesta). Ja väittelyiden aiheina oli niin politiikka kuin uskonto, ja usein yhteenkietoutuneina, mutta myös varhainen lääketieteellinen keskustelu portugalinkielisessä maailmassa tuo luonnontieteiden näkökulman kirjan aiheeseen.
Kirjapainotekniikka oli tosiaan tuonut uusia medioita käyttöön, ja erityisen suosittuja olivat erilaiset pamfletit. Monet aikakauden kirjoittajat saatetaan nykyään muistaa enemmän kirjoistaan (jos sellaisia oli) mutta tämä ei sinänsä usein vastaa aikalaiskäsityksiä, moni kirjoittaja tunnettiin ennemmin räväköistä pamfleteista ja muusta ephemera-kirjallisuudesta (teoksessa käsittelyssä on myös aikakauslehtiä, katekismuksia, katedraalikoulun oppilaskirjoituksia...)
Toki myös klassinen retoriikka oli voimissaan, mutta formaatista riippumatta aikakaudella korostui voimakas vastakkanasettelu: paitsi asiat myös henkilöt riitelivät, tärkeää oli voittaa väittely, ja synteesit ja yhteisymmärrykset olivat vain harvojen intresseissa.
Ihan hakematta tulee mieleen kirjan aihepiirin yhteydet nykyaikaan: uusi tekniikka muuttaa julkisen keskustelun dynamiikkoja, vastakkainasettelut korostuvat, ja silloinkin kun kirjoitukset on nimellisesti tarkoitettu väittelyn toiselle osapuolelle, käytännössä ne on suunnattu omille kannattajille eikä niissä yleensä edes pyritä varsinaisesti keskustelemaan, tekemään omia kantoja ymmärrettäväksi toisille saati sitten ymmärtämään muita. Ihan kuin olisin nähnyt vastaavaa ihan kohtuullisen usein eri sosiaalisissa medioissa...
Ja tämä yhteys kyllä tuodaan kirjassakin esiin (ja liekö se jopa raison d'être kirjalle?), julkisen keskustelun ja "keskustelun" problematiikka toistuu tunnistettavasti, ja ironinen ristiriita uusien tekniikoiden mahdollistaman ihanteellisen vapaan ajatustenvaihdon ja sen todellisen käytön välillä tarjoaa kyllä materiaalia piikittelylle.
Itseäni on tietysti kiinnostanut myös sanan- ja julkaisuvapauden teema joka on blogissa ollut kohtalaisen paljon esillä: tässä kirjassa se on keskiössä viimeisessä luvussa 1700-luvun Ruotsista (Peter Forsskål ja Anders Chydenius ovat isoimmin esillä, torilla tavataan), joskin sitä sivutaan toki myös monessa muussa artikkelissa, kuka saa juliksesti sanoa, mitä ja miten, ja tuleeko kuulluksi. Tämä problematiikka oli tietysti hyvinkin ankara, ensimmäiset merkittävät vaatimukset julkaisuvapaudesta nousevat esiin vasta 1600-1700-lukujen vaihteessa eli usean artikkeleissa käsitellyn aiheen jälkeen, ja sillä oli vielä pitkä ja kivinen tie kuljettavana...
Varsinaisesti populaari historiakirja tämä ei kai edes yritä olla, mutta artikkelit ovat silti sen verran selkeitä että minunlaiseni harrastelijakin niitä lukee, akateeminen jargon on pidetty minimissä. Aiheet keskittyvät usein tiukasti rajattuihin aihepiireihin ja tapahtumiin, mutta kiinnostavasti niistä löytyy relevanssia myös nykyaikaan: luonnollisesti lukijalta odotetaan kiinnostusta julkisen keskustelun, vallankäytön, tiedonvälityksen, sananvapauden yms. teemoihin...
Pari mietityttävää kohtaa löytyi kuitenkin. Artikkelissa jesuiitoista ja klassisesta retoriikasta esiin nostettiin alusta lähtien aktiivinen toiminta yliopistoissa, sekä käytäntö jossa jesuiitat ovat sitoutuneita koko sääntökuntaan eikä yksittäiseen luostariin, mikä mahdollisti yksittäisten jesuiittojen siirtymisen sääntökunnan talosta toiseen tarpeen mukaan, ja näiden käytänteiden tehokkuutta kontrastoitiin vanhempiin sääntökuntiin kuten dominikaaneihin ja fransiskaaneihin. Paitsi että kyseiset käytänteet olivat olleet dominikaaneilla ja fransiskaaneilla mukana jo kolmen vuosisadan ajan, joten kontrasti ei toimi...vaikutti siltä että kirjoittaja sekoitti aktiiviset veljet kontemplatiivisiin munkkeihin, esim. benediktiineihin tai sistersiineihin, tai ei, herraparatkoon, tullut edes ajatelleeksi että näiden välillä olisi jotain eroa...
Tai Rooman ryöstöä 1527 ja sitä seurannutta debattia käsitteleässä artikkelissa: "Verrattuna nykyiseen keskusteluun, jossa vedotaan yleismaailmallisiin arvoihin, kuten ihmisoikeuksiin, luonnon säilyttämiseen tai taloudelliseen yhdenvertaisuuteen, vuonna 1527 ratkaisevia olivat teologiset kysymykset ihmiskunnan tulevaisuudesta Jumalan valmiiksi säädettyjen arvojen toteuttajana." Mahtoiko kirjoittaja tulla edes ajatelleeksi, että esittämänsä "yleismaailmalliset" arvot eivät ole yhtään sen yleismaailmallisempia kuin mitä teologiset kysymykset olivat 1527 (tai oikeastaan mitä ne ovat nykypäivänäkään)...
Mutta nämä ovat kuitenkin vain sivujuonteita varsinaisesti käsitellyille aiheille, joten en anna sen enempää häiritä.
Arvostelukappale saatu kustantajalta.
Esittelet tämän niin kiinnostavasti nykypäivään peilaten, että oli ihan pakko mennä kirjaston sivuille varaamaan. Kaksi kappaletta löytyi meidän Kyyti-kirjastosta eikä yhtään varausta, joten pääsen piakkoin lukemaan.
VastaaPoistaJep, tämä on sen verran historiantutkimus-vetoinen kirja että tuskin varsinaisesti valtavirtaan nousee, joten varausjonojakaan ei varmaan muodostu, mutta kiinnostavia asioita kuitenkin (ja taas tuli loputtomalle lukulistalle uusia aiheita ja teoksia joihin pitäisi tutustua lisää, en ole mm. Chydeniusta lukenut...)
PoistaTosiaan kiinnostavalta kuulostaa, yhtymäkohtia hetkeen silloin ja nyt selvästi on.
VastaaPoistaTutustumisen arvoinen ainakin jos historia kiinnostaa.
PoistaKirjoittelin tänään ylihuomista pakinaa ja mietin itsekriittisesti, että mistä minä "tiedän" että vastakkainasettelut ovat objektiivisesti lisääntyneet. Onko todella niin vai antaako some ja pintajournalismi vain sen harhan että niin on.
VastaaPoistaEikö "entisinä" aikona esim työväenliikkeen ja työnantajien välinen vastakkainasettelu ollut objektiivisesti paljon konkreettisempaa ja rajumpaa kuin nykyään eri arvosfäärien välinen polarisaatio?
Mutta olemmeko me nyt sitten tämän somen virtuaalisen vastakkaisasettelun "uhreja" emmekä tiedä mitä konkreettinen todellisuus lopulta on?
Vastakkainasettelun lisääntymistä yhteiskunnan eri osa-alueilla on vaikea arvioida, montakin sellaista tiedän jossa se on vähenemään päin, mutta tässäkin kirjassa keskityttiin julkiseen keskusteluun, jossa nykyään some on yhä kasvavassa roolissa (ja pintajournalismi tietysti myös).
PoistaKuten juuri se, että keskustelu saattaa olla täysin performatiivista, jossa tarkoituksena ei edes ole niin ymmärtää kuin vakuuttaa toisia osapuolia vaan keskittyä siihen miltä kommentit näyttävät omien kannattajien puolella, ja pamfletti-kulttuurissa tuntui vaikuttavan sama linja kuin nykyisissä some-algoritmeissa, että mitä räväkämpää ja provosoivampaa, sitä paremmin leviää ja saa huomiota (tämä oli esillä esim. ensimmäisessä artikkelissa Lutherin ja Erasmuksen välisestä viestinnästä).
Ja julkinen keskustelu on tietysti myös osa konkreettista todellisuutta: ei yhteiskunta ollut samanlainen 1500-luvun alussa kuin 1700-luvun lopussa, ja mm. tässä kirjassa käsitellyt aiheet olivat ihan merkittävässä määrin muokkaamassa sitä muutosta...