Muistelen kuulleeni Carson McCullersin mainitun joidenkin muiden amerikkalaiskirjailijoiden yhteydessä, mm. William Faulknerin, Flannery O'Connorin ja Raymond Carverin, ja ilmeisesti keskeiset teoksensa nauttivat jonkinlaista klassikkoasemaa, joka tosin ei ole tainnut Suomen puoleen juuri levitä (vaikka niitä onkin suomeksi käännetty, niin myös tämän kokoelman niminovelli/pienoisromaani).
Tämä novellikokoelma, jossa niminovellin ohella on kuusi lyhyempää, kirjoitettu 1936-51, sattui tulemaan vastaan joten kokeillaan.
Ja, no, tämä oli aika surullinen kirja. Asioilla ei mässäillä, McCullers kirjoittaa hienovireisesti, hallitusti, hiotusti (kyllä Carver tulee mieleen) mutta lohduttomia ihmiskohtaloitahan tässä on, petoksia, kaipuuta ja pettymyksiä...
Niminovellin henkilöiden käytöksessä oli äkkiväärää hurjuutta ja joitain tekoja oli varsin vaikea ymmärtää mutta oma logiikkansa siinäkin, rakkauksien tuhoavista vaikutuksista (ja se oli ehkä leimallisimmin "southern gothic" tässä kirjassa).
Eniten pidin novellista Wunderkind, nuoresta pianistista, joka yhtaikaa nuoren viulistin kanssa on ollut musiikkiopiston ihmelapsia, mutta nyt viulistin ura on kiitänyt nousujohteisesti maailmalle ja pianistin, no, ei...
Madame Zilensky and the King of Finland on teoksen humoristisin tarina, vaikka numihenkilön mytomaanisuus antaakin traagisen vaikutelman, vaikka sen taustoja ei sen kummemmin paljastetakaan.
Jockeyn homokoodattu päähenkilö ja Domestic Dilemman perhe jonka äidillä on pahanlainen alkoholiongelma jne. jatkavat tunnelmaa.
Vaikka kirja oli lyhyt (reilu 150 sivua) sitä ei tehnyt mieli lukea nopeasti, mutta kyllä McCullers taitavasti kirjoittaa. Ehkä niitä romaanejaankin pitää kokeilla.
Helmet-haasteesta otan tällä kohdan 12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera (niminovelli on sovitettu näytelmäksi, josta on tehty elokuva, josta on tullut lukemaani niteeseen leffakansi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti