▼
15.1.2020
Oyinkan Braithwaite - My Sister, the Serial Killer
Tämä kirja päätyi luettavaksi mainos-blurbinsa perusteella.
Luin tämän jo viime syksynä, reissussa mukana ollut matkalukeminen olikin jo luettu ja edessä oli vielä useamman tunnin junamatka kotiin, joten käydääs kirjakaupassa katsomassa josko jotain kiinnostavaa löytyisi...tämän kirjan nimi on eittämättä huomiota herättävä, kirjailijasta Oyinkan Braithwaitesta en ollut ikinä kuullut mutta etunimen ei-anglofonisuus samoin erottui joukosta, ja kirjan kuvauskin vaikutti lupaavalta, erityisesti se mainos-blurb jossa teosta verrattiin Muriel Sparkin tuotantoon.
Spark ei ole ihan yleisimpiä verrokkeja (siinä missä jotain uusia Stephen Kingeja ja Bridget Joneseja on 13 tusinassa) mutta allekirjoittaneelle iso kehu, joten tämä päätyi sitten luettavaksi junamatkalle ja vähän sen jälkeenkin (teoksen noususta Booker-pitkällelistalle luin vasta myöhemmin).
Erinomaisen vetävä teos se olikin, ja ymmärrän Spark-vertauksen, vaikka päähenkilö kuulostikin aluksi hieman enemmän Barbara Pymin excellent womanilta: Korede, tehokas ja aikaansaava nainen jolle on helppo sälyttää vastuuta kaikesta, mutta joka yleensä jää kuvankauniin pikkusiskonsa Ayoolan varjoon, oman elämänsä sivuhenkilöksi.
Korede auttaa myös silloin kun Ayoola pyytää apua järjestämään asiat: Ayoolan poikaystävä on yrittänyt pahoinpidellä Ayoolaa, mutta itsepuolustukseksi sisko puukotti poikaystävänsä hengiltä, ja nyt pitää siivota ja hankkiutua eroon ruumiista...ja tämä on jo kolmas vastaava tapaus, ja kolmas kuollut poikaystävä (ja joku voisi kiinnittää huomiota siihen, että selityksiksi tarjotuista pahoinpitelyistä huolimatta Ayoolalla ei kertaakaan ole ollut mitään näkyviä vammoja, mutta Korede ei halua liikaa ajatella tätä asiaa).
Jälkien peittelyssä on työtä, koska Ayoola on aika vastuuton ja varomaton tekemisissään, ja tilanne kärjistyy kun seuraavakin poikaystävä on jo tyrkyllä, Tade, komea lääkäri sairaalassa jossa Korede on sairaanhoitajana ja johon Korede on salaa ihastunut...
Niin, tapahtumapaikkana on Lagos mutta aika suuri osa kirjasta menisi varmaan missä tahansa nykyaikaisessa suurkaupungissa (kunhan vain paikallinen poliisi on tarpeeksi tehoton ja korruptoitunut); toki kirjassa välähtelee myös perinteisempi paikallinen kulttuuri siinä missä Instagram ja Youtubekin mutta virkistävää lukea tällainenkin kirja Afrikasta...
Lajityyppitrilleriin on yhdistetty perhedraamaa, huumori on mustaa ja henkilöiden suhteissa satiirista otetta: itse asiassa tästä tuli eniten mieleen Fay Weldon. Kirja veti erinomaisesti mukaansa ja vaikka huumoria ja ironiaa viljellään ja laskisin tämän kyllä viihteen puolelle, niin mukana on kuitenkin myös vakavuutta ja eettisissä ongelmissa kyllä pureskeltavaa.
Vastikään lukemani Herbert McCabe tiivisti hyvin, että tärkeät eettiset ongelmat ovat lopulta kysymyksiä siitä kenet valitaan vahingoittumaan, toive että kukaan ei vahingoitu on eettisenä positiona arvoton, ja tässä kirjassa kyllä joudutaan ottamaan eettinen kanta, sitä voi kukin miettiä onko se sitten oikea...Ayoolan ja Koreden historiaakin kartoitetaan ja sieltä ja vallitsevasta kulttuurista (ja eirtyisesti sen sukupuolirooleista) voisi koota puolustuksia henkilöiden toimille, mutta kuinka pitkälle niitä puolustuksia voikaan venyttää...
Kirjan loppu oli hieman pettymys, ja mitä pikaisesti vilkaisin nettikommentteja, vaikutti etten ollut ainoa pettynyt: se jätetään avoimeksi sillai heikolla tavalla, josta tuntuu kuin kirjailija ei olisi itsekään oikein osannut päättää miten pääsee ulos luomastaan dilemmasta. Mutta muuten kyllä olen tyytyväinen lukuvalintaani.
Kirjan ovat lukeneet myös Omppu, Kirjaluotsi ja Minna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti