Sembène Ousmane - Voltaïque (voltalainen)

Lisää satunnaisia novellikokoelmia kirjailijoilta, joita en aiemmin tuntenut, joskin näköjään senegalilainen Sembène Ousmane tai Ousmane Sembène on tehnyt varsin runsaan uran niin kirjallisuuden kuin erityisesti elokuvan parissa. 

Tämä kokoelma on alunperin ilmestynyt 1962 (ja vaikka oma kappaleeni on painettu 2010-luvulla, niin taitto on ilmeisesti sama, joten kirjan aikakausi tulee esiin ihan fyysisestä kappaleesta. 13 novellissa on tyylillistä kirjoa, yksi on itse asiassa runo (joka tosin kommentoi sitä edeltänyttä tarinaa), niminovelli on historiallinen kertomus ja on mukana myös faabeli Amadou Hampâté Bân hengessä, mutta pääpaino on kuitenkin realismissa, arjessa niin Senegalissa kuin parissa novellissa Ranskassa.

Näistä toinen, 'La noire de...' onkin kokoelman mieleenpainuvin novelli, kertomus senegalilaistyttö Diouanasta joka työskentelee Dakarissa asuvan ranskalaisperheen lastenhoitajana, ja kun perhe on palaamassa Ranskaan, haluavat he Diouanan mukaan...ja kun tyttö pitää työstä ja perheestä, ja mielikuvissa Ranska on tietysti kovin hohdokas, ottaa hän tarjouksen vastaan. Mutta elämä Antibesissa onkin kovin erilaista kuin Dakarissa...
Hieno novelli, jonka Sembène sovitti ensimmäiseksi elokuvakseen pari vuotta myöhemmin. 

Muuten tasoa oli riittävästi, että mielelläni luin vaikkei mitenkään suosikiksi nousekaan, miljööseen ja elämänmenoon oli kuitenkin kiinnostava tutustua. Joskin samalla tämä ei ollut mitenkään helpoin kirja, kovin paljoa ei selitetä. Senegalilaisia kirjoja on tullut luettua aiemmin pari muutakin, Kerjäläisten lakko ja Pitkä kirje, ja niissä nousee kyllä esiin joitain samoja teemoja ja ilmiöitä (tässäkin kirjassa esillä on mm. moniavioisuuden realiteetit). Muualtakin länsi- ja luoteis-Afrikasta kertovia kirjoja myös, joten jotain pohjaa minulla sentään oli. Mutta ajallinen kerrostuminen ja nimenomaan Sembènen arkisuus tekivät joistain novelleista hankalampia, mukana saattoi olla viittauksia jotka ehkä 60-luvun senegalilaisille ja ranskalaisille olivat hyvinkin tuttuja, mutta nykyhetken suomalaiselle eivät...kirjan nimessä olevaa voltalaistakaan ei enää ole, kun Ylä-Volta muutti pari vuosikymmentä myöhemmin nimensä Burkina Fasoksi.

Tämä teos kuuluu kuitenkin vankasti Vuosi Afrikassa -haasteeseen. Ja Helmet-haasteessa tämä voisi olla vaikka 42. Kirjan nimessä on alaotsikko: kirjan koko nimi näkyy olevan 'Voltaïque : La noire de... : nouvelles'.

Penelope Fitzgerald - The Means of Escape

Blogiajan kirjailijalöytöjä tämä Penelope Fitzgerald: olen lukenut aiemmin viisi romaaniaan, jotka kaikki ovat tulleet blogiin, ja nyt vuoroon postuumisti ilmestynyt novellikokoelma. 

Fitzgeraldin tuotanto kertoo tyypillisesti varsin eksentristen henkilöiden kansoittamista mikroilmastoista, oltiin sitten sodanaikaisessa BBC:ssa, Thamesin asuntolaivayhteisössä tai saksalaisten romantikkojen parissa: tyyli on hienovireinen, hieman humoristinen ja pisteliäskin mutta outoudesta huolimatta Fitzgeraldin henkilöt pysyvät sympaattisina. 

Samat piirteet kyllä leimaavat näitä novelleja: niin ajassa kuin paikassa levitään laajalle, moni novelli sijoittuu menneisyyteen ja vaikka peribrittiläisiä ollaankin, sitä ollaan niin Karibialla, Istanbulissa kuin Uudessa Seelannissa.

Mutta vaikka romaaninsakaan eivät ole pituudella pilattuja, niin moni näistä novelleista tuntuu liiankin lyhyiltä. Niissä on kiinnostavia ideoita mutta Fitzgeraldin vahvuudet henkilöiden ja henkilöjoukkojen kuvaajina eivät saa riittävästi tilaa. Oikeastaan tuntuu että ainakin jotkut näistä olisivat olleet jonkinlaisia harjoituspätkiä ja fragmentteja romaaneille joita ei sitten tullutkaan kirjoitettua, ja moni niistä jää turhankin paljon roikkumaan ilmaan, olisivat tarvinneet vielä lisää jotain.

Nostan kuitenkin niminovellin onnistuneeksi: ollaan Tasmaniassa aikakaudella, jolloin suurin osa Australian eurooppalaisperäisistä asukkaista oli rangaistussiirtolaan lähetettyjä vankeja: nuori nainen kohtaa Port Arthurista karanneen vangin ja päättää auttaa tätä eteenpäin pakomatkalla, piilossa mielessä myös oma halu paeta...

Samanhenkisiä yksinäisyyden ja pettymyksen tunteita, halua paeta elinolosuhteitaan tai muuten ajautua tilanteisiin, joissa asiat eivät kuitenkaan mene ihan niin kuin pitäisi, löytyy pitkin kirjaa, ja kuten sanottu, moni näistä tuntuu sellaisilta että olisin voinut lukea näiden ympärille kehitettyjä romaaneja, mutta novelleina ne eivät oikein kanna. Kyllä tämän luki täydentämään kirjailijakuvaa, mutta lukekaa Fitzgeraldilta ennemmin niitä romaaneja.

'"I don't know why you came here in the first place. There's nothing here at all. If it's oysters you want, they're better at Cancale. There's nothing here to tell one morning from another, except to see if it's raining... Once they brought in three drowned bodies, two men and a boy, a whole boat's crew, and laid them out on the tables in the fish market, and you could see blood and water running out of their mouths... You can spend your whole life here, wash, pray, do your work, and all the time you might just as well not have been born."
She was still speaking so that she could scarcely be heard. The passers-by went un-noticing down Palourde's badly paved street. Hackett felt disturbed. It had never occurred to him that she would speak, without prompting, at such length.' ('The Red-Haired Girl')

Helmet-haasteessa laitan tämän kohtaan 18. Kirjan kannessa tai nimessä on koru (kannen vasen alakulma, kuningattarella on kaulakoru ja kruunu).

Dino Buzzati - La fameuse invasion de la Sicile par les ours (kuuluisa karhujen hyökkäys Sisiliassa)

Jatkan ranskalaisten lastenkirjojen lukemista, tosin tällä kertaa mutkan kautta: tässä laajassa Folio Junior -sarjassa on julkaistu myös kohtalainen määrä käännöksiä, niin modernimpia kirjoja kuin klassikkoja, joihin tämä italialaisen Dino Buzzatin kirja myös lasketaan. Mutta myönnän että en ollut tästä kirjasta ikinä kuullutkaan, joten otetaan lukuun...

Kirjailija itse on toki tuttu: aikoinaan olen lukenut tunnetuimman teoksensa Tataariaro, ja blogiaikana myöhäisen realistisen romaanin Muuan rakkaus, mutta tuotantoa on paljon muutakin, ja mitä tässä kirjassa olleessa saatteessa, painotus on enemmän fantastisessa ja fabulistisessa kerronnassa, vaikka fantasia halutaankin luoda suht yksinkertaisista aineksista ja arkisesta sanastosta ja maagisesta realismista (mistä Tataariaro on tavallaan hieno esimerkki). Tässä kirjassa ollaan kuitenkin satumaisempia: tarina on syntynyt piirroksista joita Buzzati teki sisarentyttärilleen, joiden ympärille syntyi selittävää tarinaa, josta kirjailija sitten muokkasi 1945 tämän teoksen, kerronnassa sekoittaen kuvitusta, proosaa ja eeppistä runoa.

Tarina on aika suoraviivainen, vaikka jakautuukin selvästi kahteen puoliskoon: kauan kauan sitten Sisiliassa ihmiset elivät laaksoissa ja karhut vuorilla, mutta eräänä ankarana talvena vuorilla ei ole enää syötävää, joten karhut laskeutuvat laaksoihin kuninkaansa Léoncen johdolla...ja Léonce haluaa myös löytää poikansa Toninin, jonka metsästäjät olivat vieneet mukanaan muutamia vuosia aiemmin. Koska tyrannimainen Sisilian suurherttua ei tietenkään tätä hyvällä katso, niin konflikteja seuraa, mutta lopulta karhut ovat voittoisia, ja Sisilian hallitsijaksi nousee kuningas Léonce (ja ihmisetkin ovat tyytyväisiä uuteen hallitsijaan).

Kolmetoista vuotta myöhemmin Léoncen hallinto on yleisesti vakaa ja arvostettu, mutta merkillisiä varkauksia ja muuta epäilyttävää tapahtuu. Léonce etsii syyllisiä aluksi ihmisten joukosta, koska karhut olivat perinteisesti moraalisia (joskin hieman naiveja) olentoja, joille varkaus ajatuksena on tuntematon, niin pian saa huomata, että yhteiselämän aikana karhut ovat innokkaasti omaksuneet ihmisten huonot tavat, naurettavista rikollisiin...ja kun seuraavissa tapahtumissa tämä ihmisten huono vaikutus tulee mitä räikeimmin esiin, palaavat karhut takaisin Sisilian vuorille eivätkä ihmiset enää koskaan heitä näe. 

Tarina on tosiaan lopulta aika simppeli (ja ainakin Ilias on ilmeinen inspiraation lähde) mutta Buzzati kirjoittaa kyllä aika lailla kieli poskessa (jo kirjan alussa olevat henkilöiden esittelyt saivat aikaan hihittelyä) ja aiemmin lukemistani kirjoistaan tutulla ironialla. Luulenpa että joidenkin Astrid Lindgrenin kirjojen tai Narnioiden tapaan lapset ja aikuiset päätyvät lukemaan tätä tarinaa eri tasoilla, toisaalta tämä menee suoraviivaisena fantasiaseikkailuna ja toisaalta ironisuus vie tarinaa hieman eri suuntiin. Koska onhan tässä myös surumielisyyttä mukana. Hyvät karhut / pahat ihmiset -vastakkainasettelu on lähtökohtana, mutta karhujen hyvyys on naivia viattomuutta, ja toisaalta ihmisten pahuuskaan ei ole tarkoituksellista vaan siiheen voi kuulua hyvät ja sankarillisetkin teot, ja samalla se kuitenkin on olemassaoloon kuuluva aura, joka väistämättä korruptoi viattomuuden...

Mutta tuo on kuitenkin vain yhtenä juonteena erinomaisen viihdyttävässä ja hauskassa teoksessa. 

Cela se passait il y a bien longtemps,
Les bêtes étaient bonnes, les ommes barbares en ce temps.
La Sicile n'était pas comme elle est à présent,
Elle était alors faite différemment :
De hautes montagnes s'élevaient vers le ciel
dont les sommets étaient couverts de gel
Et, au milieu des montagnes, des volcans
De la forme des pains de sucre d'antan.

Helmet-haasteessa voisin ottaa vaikka kohdan 12. Lastenrunokirja: proosaa ja runoa sekoitetaan, mutta menköön.

Beryl Bainbridge - According to Queeney

Ja taas palaan Beryl Bainbridgen tuotannon pariin: tämä on aika mones lukemani, ja tuotantonsa pysyy haastavana, ei mitenkään miellyttävänä mutta hyvin kiinnostavana...

Tämä kirja on Bainbridgen myöhempää tuotantoa, historiallinen romaani 1760-1780-lukujen Englannista ja kirjailija Samuel Johnsonista, joka kirjan alussa tulee hyvin pitkäaikaiselle vierailulle poliitikko ja panimomestari Henry Thralen luo, ja tulevina vuonsa on olennainen osa Thralen perheen elämää, elämää jota kuvataan episodimaisesti: varsinainen juoni, jos sellaista on, on epämääräinen, suurempaa huomiota saavat henkilöt ja näiden suhteet.

He was a good man, one she had come to like, not love, a sentiment she felt contrary to the proper order of affections existing between men and women. Her mother, who lived on a diet of vegetables and water and could not be accused of emotions disturbed by either spirits or meat, often referred to the dead Mr Salusbury as a 'monster she had been fond of to distraction'. At such times Mrs Thrale, observing the light of passion in her mother's eyes, felt envy. On Sundays, in church, she sometimes prayed, without fervour, to be persecuted by love.

Tärkeimmiksi henkilöiksi nousevat kannen maalauksessa (Sir Joshua Reynolds) esiintyvät kaksi naista, Henryn vaimo Hester Thrale ja tämän tytär Queeney: kuten kirjan nimikin vinkkaa, on jälkimmäinen isossa osassa näkökulmahenkilönä. Bainbridgen kirjoissa ei juuri mukavia ja miellyttäviä henkilöitä ole, ja sama pätee tässäkin: Hester on varsin viileä, kova ja itsekeskeinen äiti, ja Queeney pikkuvanha, hyvin älykäs ja hyvin kriittinen äitiään kohtaan (ja aikanaan tulee katkaisemaan suhteensa tähän Hesterin mennessä uusiin naimisiin). 

Bainbridgen ominainen groteskius on tietysti mukana, ja siihen Samuel Johnson henkilönä soveltuu hyvin, arvostettuna ja tavattoman älykkäänä mutta myös tavattoman eksentrisenä ja monista fyysisistä vaivoista kärsivänä. Mutta samalla tästä kirjasta oli varsin vaikea saada otetta: tapahtumat levittäytyvät tosiaan episodeiksi parin vuosikymmenen ajalle, ja ilmeisesti lukijalta odotetaan hieman parempaa aikakauden keskeisten henkilöiden tuntemista kuin mitä minulla on (tunnen Johnsonin ja mm. Oliver Goldsmithin nimeltä mutten ole lukenut näiltä mitään enkä tiedä henkilöinä näistä oikein mitään). Ja varsinkin kirjan alkuosa oli hankala, kun Queeney oli tällöin vasta vauvaikäinen ja näin kerrontaa ei voinut vielä ankkuroida tähän. Ja myöhemminkin vaikka henkilö- ja perhekuvauksista ja Bainbridgen kerronnasta saakin jotain irti, niin tuntui että suurempi perehtyneisyys aikakauteen olisi ollut hyödyksi tämän kirjan parissa. 

It struck Mrs Desmoulins how useless learning was in times of crisis; Mrs Williams knew French and Italian and scribbled poetry, yet failed to recognize madness; 'He is not anxious,' she screamed. 'He is out of his mind.'
'It is not our function to interfere,' pronounced Mrs Williams and closed her eyes, though they saw nothing when open.

Helmet-haasteessa tällä saa helposti kohdan 5. Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi.

Lauri Pohjanpää - Sielukellot

Minulla on nyt vähän huono tuuri Lauri Pohjanpään kanssa. Aikoinaan luetussa Meren kaupungissa oli ansioita, ja Suomen Runotar -antologian valinnat ovat toimivia (tunnetuimpana "kaksi vanhaa, vanhaa varista...") mutta edellinen lukemani Ristiritari ei uponnut yhtään, eikä tämä Sielukellotkaan sen enempää ilahduttanut.

Kiinnostava piirre näissä lukemissani kirjoissa on, että ne ovat vahvasti temaattisia, kukin kokoelma on yhtenäinen (ja sellaisilta vaikuttavat myös jotkut joita en ole lukenut) mutta teemoja ei ole toistettu. Tällä kertaa teemana on uskonnollinen, kristillinen runous: rukouksia, mietiskelyjä, faabeleita (ja kun 20-luvulla ollaan niin pysytään vielä selvän mitallisena).

Teema tietysti kiinnosti ja sen perusteella tämän myös luettavaksi otin, mutta kun olen lukenut hyvääkin kristillistä runoutta, niin tästä sitä löytyi kovin niukasti, ennemmin Pohjanpää laittaa tässä klisettä kliseen perään ja ajatusten ja tuntemusten ilmaisuissa ollaan kovin, no, itsestäänselviä. Jotkut osat ehkä menisivät helppouteen ja turvallisuuteen nojaavana käyttörunoutena, joku ehkä virtenäkin, mutta lukijana halusin kyllä jotain enemmän...

Tätä alleviivaa muutama mukaan otettu käännösruno, joista katkelma Franciscus Assisilaisen Aurinkolaulusta on heittämällä kirjan säväyttävin teksti. Ja kiinnostavasti Pohjanpään omistakin runoista yksi kiinnostavammista käsitteli pyhää Franciscusta, joskin mietin oliko se runomuotoon sovitettu osa Franciscuksen legendoista ennemmin kuin Pohjanpään oma narratiivi...

Tulipa luettua, ja Helmet-haasteessa tämä olkoon 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (ollaan niin joulussa kuin pääsiäisessä...)

Kiitosvirsi

Yön, päivän tulla annat,
suot myrskyt, tyvenet,
sa Herra, kaadat, kannat,
suot riemut, kyynelet,
suot tuskan vailla pohjaa,
suot armon auringon, -
kaikk', kaikki tahtos ohjaa,
sun kiitos olkohon.

Sun, Herra, rakkauttasi
sun tekos julistaa
ja valtasuuruuttasi
sun ihmees ilmoittaa.
Kuin syleilyssään kantaa
maat, meret äärettyys,
niin vailla rajaa, rantaa
on armos iäisyys.

Niin päivän iki-hyvyys
kuin loiste tähtivyön,
niin korkeus kuin syvyys
ja harput myrsky-yön,
ne kiittää sadoin kielin
sun nimes kunniaa,
myös meidän hartain mielin
suo sitä kirkastaa.

Alkuvuoden luetut

James Hadley Chase - No Orchids for Miss Blandish
Antoine de Saint-Exupéry - Vol de nuit
Tiziano Scarpa - Stabat Mater
Helvi Hämäläinen - Suden kunnia
Eric-Emmanuel Schmitt - Milarepa
John Williams - Stoner
Anna Maria Ortese - Evening Descends Upon the Hills
Erik Orsenna - Dernières nouvelles des oiseaux
Heikki Asunta - Sudenmarja
Tahar Ben Jelloun - L'école perdue
Dubravka Ugrešić - Kiputilahalitus
Jean Teulé - The Poisoning Angel
Marko Järvikallas - Saattue
Pierre Gripari - La sorcière de la rue Mouffetard
Agota Kristof - Hier

Paul McPartlan - Sacrament of Salvation: Introduction to Eucharistic Ecclesiology
Jean Claude Gautrand - Willy Ronis
J.C.Rees - Equality
Leonard Schapiro - Totalitarianism
Jacques Attali - Amours
Juha Räikkä - Katumuksen filosofia
Robert A. Dahl - After the Revolution? Authority in a Good Society
Michel Foucault - Discipline and Punish

Delaf - Le retour de Lagaffe
Catel & Bocquet - Alice Guy

 

Hyvää pääsiäistä! 

Kokoan taas listan vuoden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana luetuista kirjoista: kaunokirjat ovat olleet blogissa, samoin kuin nuo mainitut sarjakuvat, mutta toki muitakin sarjakuvia on tullut luettua...ja tietokirjat (joista ohessa kokonaan luettuja, perinteiseen tapaan opiskelun yhteydessä tulee luettua myös osia ja artikkeleja...) ovat jääneet kokonaan pois blogista. 

Tuli luettua aika paljon lyhyitä kirjoja, nimikemäärä on ollut suurempi kuin tavallista. Sadan vuoden lukuhaaste tuli paketoitua, ja nyt Kirjaimia-blogi aloitti uuden kiinnostavan kuuloisen haasteen kirjallisuuspalkintojen ympäriltä. Helmet-haaste on ottanut reippaan aloituksen, 17 haastekohtaa täytetty, osa hankalia ja sa helppoja. Ja oma lukuprojekti lukea lisää ranskankielistä lasten- ja nuortenkirjallisuutta on myös vienyt joidenkin kiinnostavien teosten äärelle, ja lukulistalla odottaa lisää...samoin kuin muutakin kiinnostavaa, odottakaa vain.

 

	mies	nainen	x
englanti	159	139	1	299
suomi	104	63		167
ranska	115	43	2	160
saksa	54	14		68
japani	46	13		59
italia	50	3		53
ruotsi	24	14		38
venäjä	29	7	1	37
espanja	15	8	1	24
norja	12	5		17
tsekki	15	2		17
arabia	9	2	1	12
unkari	8	2	1	11
viro	8	2		10
tanska	7	2		9
puola	5	4		9
serbo-kroatia	3	3		6
muu	1		5	6
islanti	3	1	1	5
kiina	3	2		5
hollanti	2	3		5
portugali	2	2		4
kreikka	3		1	4
slovenia	2		1	3
slovakia	2	1		3
persia	2	1		3
iiri		1	1	2
latina	1	1		2
katalaani		2		2
bengali	2			2
turkki	2			2
albania	1			1
urdu	1			1
bulgaria			1	1
latvia	1			1
malta	1			1
	692	340	17	1049