Lisää satunnaisia novellikokoelmia kirjailijoilta, joita en aiemmin tuntenut, joskin näköjään senegalilainen Sembène Ousmane tai Ousmane Sembène on tehnyt varsin runsaan uran niin kirjallisuuden kuin erityisesti elokuvan parissa.
Tämä kokoelma on alunperin ilmestynyt 1962 (ja vaikka oma kappaleeni on painettu 2010-luvulla, niin taitto on ilmeisesti sama, joten kirjan aikakausi tulee esiin ihan fyysisestä kappaleesta. 13 novellissa on tyylillistä kirjoa, yksi on itse asiassa runo (joka tosin kommentoi sitä edeltänyttä tarinaa), niminovelli on historiallinen kertomus ja on mukana myös faabeli Amadou Hampâté Bân hengessä, mutta pääpaino on kuitenkin realismissa, arjessa niin Senegalissa kuin parissa novellissa Ranskassa.
Näistä toinen, 'La noire de...' onkin kokoelman mieleenpainuvin novelli, kertomus senegalilaistyttö Diouanasta joka työskentelee Dakarissa asuvan ranskalaisperheen lastenhoitajana, ja kun perhe on palaamassa Ranskaan, haluavat he Diouanan mukaan...ja kun tyttö pitää työstä ja perheestä, ja mielikuvissa Ranska on tietysti kovin hohdokas, ottaa hän tarjouksen vastaan. Mutta elämä Antibesissa onkin kovin erilaista kuin Dakarissa...
Hieno novelli, jonka Sembène sovitti ensimmäiseksi elokuvakseen pari vuotta myöhemmin.
Muuten tasoa oli riittävästi, että mielelläni luin vaikkei mitenkään suosikiksi nousekaan, miljööseen ja elämänmenoon oli kuitenkin kiinnostava tutustua. Joskin samalla tämä ei ollut mitenkään helpoin kirja, kovin paljoa ei selitetä. Senegalilaisia kirjoja on tullut luettua aiemmin pari muutakin, Kerjäläisten lakko ja Pitkä kirje, ja niissä nousee kyllä esiin joitain samoja teemoja ja ilmiöitä (tässäkin kirjassa esillä on mm. moniavioisuuden realiteetit). Muualtakin länsi- ja luoteis-Afrikasta kertovia kirjoja myös, joten jotain pohjaa minulla sentään oli. Mutta ajallinen kerrostuminen ja nimenomaan Sembènen arkisuus tekivät joistain novelleista hankalampia, mukana saattoi olla viittauksia jotka ehkä 60-luvun senegalilaisille ja ranskalaisille olivat hyvinkin tuttuja, mutta nykyhetken suomalaiselle eivät...kirjan nimessä olevaa voltalaistakaan ei enää ole, kun Ylä-Volta muutti pari vuosikymmentä myöhemmin nimensä Burkina Fasoksi.
Tämä teos kuuluu kuitenkin vankasti Vuosi Afrikassa -haasteeseen. Ja Helmet-haasteessa tämä voisi olla vaikka 42. Kirjan nimessä on alaotsikko: kirjan koko nimi näkyy olevan 'Voltaïque : La noire de... : nouvelles'.
Olen lukenut Sembene Ousmanen romaanin Jumalan puupalikat, joka on ilmestynyt Keltaisessa kirjastossa. Se perustuu tositapahtumiin ja kuvaa afrikkalaisten rautatietä rakentaneiden työntekijöiden lakkoa seurauksineen. Muuta Ousmanelta ei kai ole suomennettu.
VastaaPoistaKirjailijalla on vahva yhteiskunnallinen ja poliittinen painotus: pitää tuo etsiä joskus luettavaksi. Muista suomennoksista wiki mainitsee yhden novellin, joka ei taida olla tästä kokoelmasta.
PoistaMistä löydät näitä pieniä, usein unohduksiin hautautuneita teoksia? Käytkö vapaahetkinä antikvariaateissa vai ihan perinteisesti tutkit netistä?
VastaaPoistaEn juuri lainkaan hanki kirjoja netistä, joskin lukuvinkkejä toki sieltä tulee saatua. Mutta tulee ihan kohtalaisen paljon koluttua niin kirjakauppoja kuin bouquinisteja (eli paikallisvastineita divareille, vaikka ihan yksi yhteen eivät mene). Asiaa auttaa että ranskaksi julkaistaan paljon kirjoja pokkareina, ja ostettuja kirjoja tulee sitten myös kiertoon, joten niin valikoimaa kuin kohtuullisia hintoja riittää...
PoistaJa sitten vain katselen josko on jotain tutunoloista kirjailijoilta joilta olen joskus jotain lukenut tai ehkä vain kuullut, mutta avoimuutta on hyvä olla myös "en ole kuullutkaan mutta kokeillaan"-kirjoille.
Tämä teos on ollut odottamassa hyllyssä jo pari kolme vuotta, muistan tämän löytyneen Pariisista L'Harmattanin kirjakaupasta, joka on ihan ehdoton vierailupaikka ranskaksi lukevalle kirjallisuudenystävälle: kustantamo on itse erikoistunut Afrikkaan, niin faktan kuin fiktion muodossa, mutta kauppa kattaa kyllä muutkin maailman kolkat, eli kaikenlaisia maahaasteita suorittaville: sieltä löytyy.