Tämä kirja herätti kiinnostusta takakannellaan: en ole kirjailijasta kuullutkaan, mutta ei El Salvadorista tuleviin kirjailijoihin niin usein törmää, ja aihe kiinnosti: kirjallisia intohimoja elättelevä toimittaja, jolle maistuu niin alkoholi kuin naisseura mieluiten runsaissa määrin, on nimeämättömässä Väli-Amerikan maassa (ei El Salvador, koska päähenkilö oli joutunut jo pakenemaan sieltä) saanut työtehtävän instituutiolta jota inhoaa syvästi, katoliselta kirkolta: toimittaa julkaisukuntoon 1100-sivuinen dokumentti alkuperäisasukkaiden kertomaa todistusaineistoa valtion harjoittamasta terrorista, väkivallasta ja kansanmurhasta. Ja, no, tällainen työ on tulenarkaa ja vainoharhat hiipivät mieleen, mutta onko pelko aiheetta vai aiheesta?
Omalaatuinen teos: joissain nettikommenteissa kirjaa verrattiin Thomas Bernhardiin: en osaa sanoa, en ole lukenut, itse ajattelin että olisin ehkä pitänyt tästä enemmän jos tässä olisi ollut hieman enemmän Graham Greenea ja hieman vähemmän Juha Vuorista...
Mutta ei tämän kirjan ole tarkoituskaan miellyttää, minua ainakaan. Dokumentissa käsitellyistä tapahtumista on mukana kuvauksia sen verran, että herkemmät lukijat pysykööt erossa, mutta niin kirjan kuin päähenkilön huomio lipsuu muualle: päähenkilö, aika kauhea tyyppi, toki myös kammoaa editoimansa tekstin kertomuksia mutta samalla poimii sieltä kauniin runollisia fraaseja, ehkä joskus myöhemmin omassa kirjoittamisessa käytettäväksi, ja ne muut mielenkiinnon kohteet ovat myös runsaasti esillä ja raadollisesti käsiteltyinä (eikä kuitenkaan vailla huumoria).
Kirjallinen tyyli vyöryttää detaljirikasta kerrontaa pitkinä polveilevina tajunnanvirtalauseina, ja kun noita väkivallan, ankean hedonismin, paranoidisen pelon ja raadollisen huumorin elementtejä ladotaan surutta rintarinnan, niin lopputulos on kyllä hämmentävä paketti. En nyt osaa sanoa mitä tästä pitäisi ajatella, tai edes onko kirja onnistunut kuinka hyvin tavoitteissaan, mitä tahansa ne sitten ovatkin, myös epätyydyttävyys on selvästi osana pakettia. No, kirjan nimi on kuvaava, ja varmaan oli parempi että tämän luin kuin että en olisi lukenut.
Kansikuvaan on ystävällisesti laitettu kirjan ensimmäiset rivit, mutta kirja on kyllä tuntuvasti lyhyempi kuin tuo paperikasa.
Helmet-lukuhaasteessa laitan kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa (no, editoidaan), ja Sadan vuoden lukuhaasteessa ollaan 2000-luvulla.
Huh huh, ei ole kyllä minun kirjani. Onhan sitä tullut kaikenlaisista kauheuksista luettua niin kirjoja kuin lehtijuttujakin, mutta nyt aika pitkän aikaa olen kaivannut jotain vallan muunlaista luettavaa.
VastaaPoistaJep, kauheuskuvauksia on ripoteltu riittämiin pitkin kirjaa, mutta toisaalta jos haluaisi vaikkapa jossain Draculic-hengessä lukea juuri niistä, niin varmaan saa myös pettyä...hankala teos.
Poista