Kuten kannessa olevasta tarrasta näkee, on tämä ilmaiskiertoon tarkoitettu teos. Olen aikoinani lukenut ranskalaisen lastenkirjallisuuden klassikon Les malheurs de Sophie, ja tokihan voi kokeilla kirjailijan muutakin tuotantoa: tämä ilmestyi alunperin 1863, eli viitisen vuotta tuon Sophie-kirjan jälkeen.
Samassa hengessä mennään, eli nuori päähenkilö tekee tyhmyyksiä ja sitten saa kärsiä ja hävetä. Mutta siinä missä Sophie oli oikeasti pieni lapsi, ja kirja varsin episodimainen, tämänkertaiset Simplicie ja Innocent ovat jo teini-iän kynnyksellä, ja tässä on enemmän jatkuvaa tarinaa. Lapset ovat kasvaneet Bretagnen maaseudulla, mutta kärttävät nyt kovasti että haluavat Pariisiin, se on unelmien täyttymys...ja tätä kärtetään sen verran päättäväisesti, että vanhemmat myöntyvät, eivät lähde itse mutta lähettävät Simplicien Pariisissa asuvan tädin luo ja Innocentin opiskelemaan poikakouluun...
Ja sitten saa kärsiä ja hävetä.
Toki päähenkilöillä on paljon "maalaistollot kaupungissa"-kommelluksia, ja luonteenvikojakin joiden kanssa joutuu kasvokkain. Ja samalla lasten täti on kyllä varsin...hankala persoona, ja Innocentin koulukin aika kauhea laitos, ja muutenkin Pariisi asukkainen näyttää runsaasti nurjia puolia ja ainakin minun näkökulmastani myös varsin kohtuutonta käytöstä...
Ja opettavainen tarina kun on kyseessä, niin onhan se myös tarkoituksellista, mutta joo, sitä kärsimystä, häpeää ja ongelmia tulee nyt sen verran kovalla syötöllä vailla suvantoja, että lukukokemus kävi aika raskaaksi. Sen verran, että vaikka kirja ei pitkä olekaan, niin kesken jättäminen silti houkutti...ja "no, ainakin tästä voi kirjoittaa blogiin" oli yhtenä motivaattorina loppuunlukemiselle :)
Tuolla Sophie-bloggauksessa pohdin jo kirjallisuuksien välittämiä lapsuuskäsityksiä, ja yhä niissä tuntuisi olevan pohjaa...ranskalaisessa kulttuurissa on hyvin esillä ajatus lapsista pikku hölmöinä, jotka ehkä jossain vaiheessa oppivat ihmisten tavoille, ja ennen kuin oppivat, aiheuttavat vahinkoa itselleen ja muille: lapsuus on jotain josta on opittava pois (ja toisaalta tuon kääntöpuolena tekemisissä on kuitenkin kohtalaisesti
vapautta, hyväksytään luonnonlakina että lapset tekevät tyhmyyksiä ja
aina saa kärsiä ja hävetä, aikuiselle on parempi olla liikoja
välittämättä...)
Ja kun nämä Segurin kreivittären kirjat ovat luonteeltaan opettavaisia, tämä ajatus korostuu erityisesti, sellaisella tasolla, jossa toisenlaiseen lapsuuskäsitykseen, kuten vaikka nokkeliin rationalistilapsiin tai filosofisiin villeihin, tottuneilla voi olla sulattelemista...
Helmet-haasteessa otan kohdan 43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan (ainakin toteutetaan haave, oikeudenkäynti, alaikäiset päähenkilöt, en haluaisi olla mukana...)
Ja hei, tämähän sopii naistenviikolle (kirjailija Sofian nimipäivä on tosin toukokuussa, ja Simplicien nimeä ei kalenterista kai edes löydy...)
Katsoin, löytyisikö nettiantikoista mitään Segurilta ja löysin ainakin yhden - Fleurvillen tytöt - mikä näytti kiinnostavalta teokselta. Olisi ehkä ihan sivistyksen kannalta kiintoisaa tutustua kreivittären satuihin, vaikka niiden anti jäisikin sitten kovin vajaaksi. Tuntuu kyllä aika työläältä, jos lukiessa on päällimmäisenä tunteena jatkuva myötähäpeä.
VastaaPoistaHmm, katsoin aikoinaan että sitä tunnetuinta, Sophieta, ei ollut suomennettu, mutta en sitten muita mahdollisia suomennoksia...
PoistaKannattaa toki vilkaista jos järkevästi saa käsiinsä, ilmeisesti tuo kasvatuksellinen aspekti on paljon mukana monissa kirjoissa mutta osin se alkaa mennä jo niin överiksi, että varsinainen myötähäpeä jää lopulta aika vähiin.
Enpä tiennytkään noista ranskalaisista käsityksistä. Ranskassa tuntuu olevan muutakin outoa lapsiin suhtautumisessa. Luin Vanessa Springoran Suostumuksen ja kävi vahvasti ilmi, että pedofiilisiin suhteisiin ei taiteilijapiireissä puututtu. Tämä intelligentsia oli peräti halunnut, että seksisuhteet alaikäisten kanssa sallittaisiin vapauden nimissä. Tuntuu aivan absurdilta.
VastaaPoistaEn tiedä kuinka tietoisesti noita ajatellaan, mutta mielessä on näiden ohella myös kohtalaisen paljon sarjakuvia, joissa sarjat, joissa on lapsipäähenkilöitä tapaavat olla sosiaalista kohellusta (Titeuf, Pikku Piko, Cedric jne) ja nimenomaan sellaista hölmöyttä korostavaa, kun taas seikkaillullisempien sarjojen pärjäävät päähenkilöt ovat lapsille suunnatuissa sarjoissakin aikuisia (Piko, Asterix, Tintti jne)
PoistaJännä tapaus on vaikka suosittu seikkailusarja Seuls, joka tarinan puolesta vertautuu hyvin amerikkalaiseen lanu-spefiin (eräänä aamuna kaupungin melkein kaikki ihmiset ovat mystisesti kadonneet, jäljelle jääneet ovat kaikki lapsia jotka joutuvat nyt selvittämään mitä nyt) mutta siinäkin lasten käytöksessä on paljon runsaammin mukana sellainen ajattelemattomuus, lyhytnäköisyys, impulsiivinen oikullisuus mitä anglofonisissa verrokeissa on paljon vähemmän: ulkoisten vaarojen ohella henkilöt myös itse nimen omaan harkitsemattomuudellaan aiheuttavat vaaratilanteita...mikä sinänsä on kyllä myös realistista.
Joo, tuosta seksin alaikäisten kanssa aatteellisesta edistämisestä olen kuullut, joskin sen käsitteleminen filosofisesti on ilmeisesti ollut nimenomaan ranskalaisessa intelligentsiassa. Käytäntönä se taas tuntuu olleen varsin yleistä laajastikin erityisesti 70-luvulla, seksin vallankumous teki monista asioista yleisemmin hyväksyttyjä ja rajoja ei haluttu vetää...nykynäkökulmasta vaikkapa 70-luvun rockista löytyy paljon kappaleita, joita voisi luonnehtia ongelmallisiksi, ja muusikoiden tekemisistä löytyy vielä enemmän sellaista jotka eivät kestä nykytarkastelua...ja ilmeisesti myös vaikkapa hlbt-liikehdinnässä on ollut mukana kaikenlaista sellaistakin mikä ei nykyään kestäisi päivänvaloa mutta joka on aikanaan nauttinut, no, ainakin hyväksyntää.