Sadeq Hedâyat - Trois gouttes de sang (Kolme veripisaraa)

 

Kuten blogissa olen ajoittain maininnut, poimin helposti luettavaksi tällaisia novellikokoelmia kirjailijoilta joista en ole ikinä kuullutkaan, ja tässä taas yksi edustaja: iranilainen Sadeq Hedâyat, jota näköjään kuitenkin pidetään merkittävimpien kirjoittajien joukossa kielialueen modernissa proosassa (ja kun asusti pitkään myös Ranskassa, on ollut täällä arvostettu eritoten surrealistipiireissä) ja myös kääntänyt persiaksi mm. Kafkaa, Maupassantia ja Sartrea...

Mikä ehkä vähän asemoi näiden kymmenen novellin tunnelmia: miljöö on vahvasti Lähi-Itää mutta kerronta muistuttaa usein Maupassantia (mukaan lukien tämän naturalismi ja kauhugenren käyttö) 1900-luvulle päivitettynä ja Kafkalla ja muilla maustettuna. Ja novellit ovat kovin kovin surullisia ja synkkiä, joskin pari novellia päätyy jo jonkinlaiseen humoristiseen otteeseen synkkien tapahtumiensa esiintuomisessa (taas vähän Maupassantin hengessä).

Oli tässä joitain novelleja joista pidin enemmän, La quête d'absolutionin pyhiinvaeltajat joista yksi alkaa kertoa tarinaansa millaiseen syntiin etsii puhdistusta ja eivät ne muutkaan vaeltajat vielä mitään pyhimyksiä ole...tai La femme qui avait perdu son mari, nainen, jolla on ilmeisiä masokistisia piirteitä, etsimässä aviomiestään joka on lähtenyt omille teilleen...tai La soeur ainée, ruma isosisko kauniimman nuoremman sisaren hääpäivänä...

Ja kyllä niissä muissakin ansionsa oli, mutta silti, yleisen synkän tunnelman vuoksi ei tätä varsinaisesti ahmimalla lukenut.

Aiemmassa postauksessa mainitsin jo kustantamo Zulman pokkarisarjan, joka ulkonäöllään ihan kirjaesineinä jo erottuvat mainiosti edukseen, ja valikoima on ympäri maailmaa tulevilta kirjailijoilta, joista osasta olen kuullut aiemmin ja aika monesta en, mutta joista moni vaikuttaa myös potentiaalisesti kiinnostavalta...

Ja Helmet-haasteessa tällä saa kohdan 10. Kirjan nimessä on numero.