Joku aika sitten luin Jean Giraudoux'n mainion, huvittavan mutta hirvittävän näytelmän La guerre de Troie n'aura pas lieu, ja tuotannossaan on useampikin näitä antiikkia versioivia näytelmiä...
Tällä kertaa ollaan Troijan sodan jälkeisissa vuosissa, Elektran tarinassa. Argosin kuningas Agamemnon on jokunen vuosi sitten liukastunut altaalla ja kuolettavasti kaatunut omaan miekkaansa, tai tämä on ainakin virallinen versio, ja tätä tapahtumaa suree huomattavasti enemmän tytär Elektra kuin leski Klytaimnestra...
LE MENDIANT: Electre...Je voudrais bien la voir avant qu'on la tue.
EGISTHE: Tuer Electre? Qui parle de tuer Electre?
M: Vous.
LE PRESIDENT: Jamais il n'a été question de tuer Electre!
M: Moi, j'ai une qualité. Je ne comprends pas les paroles des gens. Je n'ai pas d'instruction. Je comprends les gens...vois voulez tuer Electre.
P: Vous ne comprenez pas du tout, inconnu. Cet homme est Egisthe, le cousin d'Agamemnon, et Electre est sa nièce chérie.
M: Est-ce qu'il y a deux Electre? Celle dot il a parlé, qui va tout gâter, et une seconde, qui est sa nièce chérie?
Tämäkin näytelmä tehtiin hieman ennen toista maailmansotaa, ja myös tässä leijuu alusta alkaen painostava väkivallan uhka, vaikka alussa puuhataankin häitä: Aigisthos, Argosin mahtimies (jonka suhde Klytaimnestraan on kuitenkin vielä salainen) suunnittelee naittavansa Elektran pois koska tämä on varsin uhkaava hahmo hovissa, vaikka tässä vaiheessa vielä eräällä lailla unessa: Elektra suhtautuu avoimen vihamielisesti äitiinsä, muttei vielä oikein tiedä miksi...mainiona elementtinä kolme raivotarta ovat läsnä näytelmän alusta alkaen, alussa tosin pikkutyttöinä, ilkikurisina mutta epämääräisen profeetallisina, mutta nämä aikuistuvat näytelmän edetessä.
Kiinnostavasti Giraudoux tuntuu korostavan Elektran tarinan yhteyksiä Hamletiin. Perusasetelma on sama, joskin siinä missä Hamletin vihamielisyys suuntautui isäpuoleen ja kysymystä äidin syyllisyydestä isän murhassa ei Hamlet halunnut pohtia, Elektran vihamielisyyden kohde on äiti ja faktuaalisen isäpuolen osuus tapahtumissa on vain vähäpätöinen sivujuonne.
Mutta muuten henkilöissä ja näiden suhteissa on paljon samaa, ja Elektra tulee pikkuhiljaa tietoiseksi ajatuksesta isänsä murhasta (mutta onko sitä oikeasti tapahtunut?) ja joutuu punnitsemaan kysymystä mitä asialle pitäisi tehdä, samoin lukija kun myös Klytaimnestran näkökulma on hyvin esillä.
Ja lisäksi Hamletin tapaan myös tässä Argosin kaupunkivaltiota uhkaa sota, korinttilaiset ovat jo porteilla mutta sisäinen hajaannus ja Elektran moraalinen ehdottomuus estävät uhkaan reagoimisen. Vaikka Elektra ehdottomuudessaan olisikin oikeassa, millä hinnalla? Ja jos Klytaimnestra ja Aigisthos, millä hinnalla? Giraudoux ei vain toista edellisiä versioita Elektran tarinasta, vaikka perusasetelma onkin sama...
DEUXIEME EUMENIDE: Ta conscience! Tu vas l'écouter, ta conscience, dans les petits matins qui se préparent. Sept ans tu n'as pu dormir à cause d'un crime que d'autres avaient commis. Desormais c'est toi la coupable.
Kiinnostava näytelmä, niin vaikuttava ei ollut kuin tuo edellinen lukemani mutta ansionsa tässäkin.Ja Helmet-haasteessa tällä saa tragedianäytelmien suosikkirastin, 17. Kirjan nimessä on kirjan päähenkilön nimi.
Tämä näyttää löytyvän englanninnoksena, jonka minäkin voisin lukea.
VastaaPoistaPahus, kun en osaa lukea kirjoja muilla vierailla kielillä kuin englanniksi ja huonommmin ruotsiksi.
Luin sattumoisin juuri kirjan, jossa myös oli pohjana Hamlet-tragedia, Ian Mc'Ewanin Pähkinänkuori, jossa vielä kohdussa asusteleva sikiö kuuntelee viestejä maailmasta ja yrittää estää suunniteltua rikosta tapahtumasta.
Nämä keskeiset Giraudoux'n näytelmät lienevät aika hyvin käännetyt englanniksi (ja on niitä näköjään suomeksikin esitetty, mutta kuten tyypillistä käännökset ovat vaan esitysmonisteina eikä kirjoina), eli tuo edellinen lukemani, nimellä Tiger at the Gates, varsinkin kannattaa napata luettavaksi jos sopivasti löytyy.
PoistaJa joo, nyt olen huomannut kuinka paljon kaikkea kivaa onkaan tarjolla ranskaksi, oman tuotannon lisäksi käännöskirjoja ympäri maailmaa...ja siitä olen jo vakuuttunut että sarjakuvaharrastajalle ranskan opettelu on suorastaan välttämätöntä, kirjallisuudessa vielä pärjää hyvin englannilla mutta ranska ja saksa kyllä avaavat paljon lisää ovia...
Hieno tuo ensimmäisen sitaatin ajatus siitä, että tuo tietty kuulija ymmärsi ihmisten puheen tarkoituksen, ei sanoja. Ehkä ennen kuin ihmiset itsekään tiedostivat ajatuksiaan?
VastaaPoistaKiva kun muistutat siitä, että myös muilla kielillä kuin suomeksi ja englanniksi kirjoitetaan hyviä kirjoja! Itselläni vierailla kielillä lukeminen on painottunut tosi vahvasti englantiin, mutta kyse on myös itseäni kiinnostavien kirjojen saatavuudesta. Ja siitä, että englanti on minulle kuitenkin se vahvin vieras kieli.
Se, aikooko Aigisthos tapattaa Elektran jo tämän keskustelun aikoihin, on hieman tulkinnanvaraista mutta luultavaa, mutta muut tuskin ovat vielä ainakaan tiedostaneet ajatusta, vaikka jotkut ehkä myös tuntevat uhkan...
PoistaRanskaksi tulee yhä ajoittain vastaan kirjoja joita luen jonkun sivun ja totean että ei pysty, takkuaa liiaksi niin että ongelma on enemmän minussa kuin kirjassa, mutta on kuitenkin käytettävällä tasolla.
Mutta englanti on pysynyt kyllä vahvempana kielenä, ja kun luettavaa etsin niin poimin kyllä mielelläni englanninkielisiä kirjoja kun niitä vastaan tulee. Tosin täällä ne ovat yleensä sitten myös alkukielisiä kirjoja, muiden kielialueiden kirjoja käännettynä englanniksi ei kovin helposti löydy.
Sama tietysti ranskankielisessä kirjallisuudessa muualla, ranskaksi käännetään paljon jännää mutta niiden saatavuus muualla kivijalkakaupoissa on olematonta, valikoimat keskittyvät alkukielisiin (joita toki kanssa on paljon kaikenlaista kiinnostavaa).