Hämmentävä teos.
Robert W. Chambersin kirja oli nimenä tuttu, se on mainittu H.P. Lovecraftin inspiraationa ja sitä kautta aika merkittävän osan 1900-luvun weird fictionin vaikuttajana, ja viittauksia on lainaillut myös Marion Zimmer Bradley Darkover-scifisarjaansa, mutta kirja ei ollut tullut sillai sopivasti vastaan. Muutakin tuotantoa näkyy olevan valtavasti mutta ovat jääneet hyvin vahvasti tämän teoksen varjoon, ja ilmeisesti ihailijatkin suhtautuivat hyvin turhautuneesti ja epäilevästi Chambersin tuotantoon noin yleisellä tasolla.
Ja luettuani tämän kirjan ymmärrän kyllä hyvin, koska vaikka monenlaisia novellikokoelmia olenkin lukenut niin harvassa ovat näin sekavat, niin sisällöltään kuin laadultaan.
Kirjan aloittava neljän novellin sykli on se kuuluisin: annos Edgar Allan Poe -vaikutteita, annos muuta kauhu- ja spefikirjallisuutta (ainakin ensimmäinen, mahdollisesti kaikki, on sijoitettu kirjoitushetkestä 1800-luvun lopulta katsottuna tulevaisuuteen, 1920-luvulle) mutta varsinaisen Poe-maisen kauhun sijaan nämä ovat ihan vaan kummallisia. Kussakin novellissa viitataan myös näytelmään The King in Yellow, jonka lukeminen korruptoi ja tekee hulluksi...
Tämä on se osuus, jonka vaikutuksen Lovecraftiin ja kumppaneihin näkee selvästi ja välillisesti vaikkapa joku aika sitten lukemaani Boris Hurttaan. Ja kun mm. Jorge Luis Borges tunsi Poensa ja Lovecraftinsa niin eiköhän Chambersiakin lukenut.
Mutta nämäkin neljä voisin näppärästi laittaa paremmuusjärjestykseen: The Yellow Sign sinä parhaimpana.
Tätä seuraa pari novellia rajoilla: The demoiselle d'Ys oli kummatarina vähän Dickensin kummitusjuttujen tai M.R. Jamesin hengessä, sympaattinen ja tunnelmallinen. The Prophet's Paradisea en oikein tajunnut, jotain proosakatkelmia mutta mitä niistä olisi tarkoitus saada irti...
Ja sitten toinenlainen neljän novellin sykli, pääsääntöisesti kuvaten varsin romanttisesti (spefielementit kuitenkin unohtaen) boheemeja amerikkalaisia taiteilijoita Pariisin latinalaiskortteleissa. Miljöö tuntuu koetulta (ja maamerkit tulivat tutuiksi kun viime kesänä kotimaamatkailin Pariisissa) vaikkakin usein romantisoiduilta, ja on näissäkin tiettyä tunnelmallisuutta vaikkeivät muuten mitenkään suurta vaikutusta tehneet, ja varsinkaan kun ei näissä ole mitään samaa noiden alkupuolen tarinoiden kanssa...no, The Street of Our Lady of the Fieldsista pidin, en tosin niin paljoa että olisi halunnut lukea sen kopioituna heti seuraavaan novelliin, ja The Street of the First Shellin kuvaus sodassa piiritetystä Pariisista on kyllä miljöönä tehokas.
Jesh. Hyvin moneen suuntaan kurottava, hyvin epätasainen, hieman turhauttava teos. Ihan kauheasti ei menettäisi vaikka lukisi vain sen The Yellow Signin eikä mitään muuta.
Kun tästä on joku vuosi sitten tullut suomennos, niin muitakin mielipiteitä löytyy: Kirjavinkit, Taikakirjaimet, Eniten minua kiinnostaa tie, Nipvet...
Mutta Helmet-haasteesta saan tällä The Repairer of Reputations -novellin avulla kohdan 28. Tulevaisuudesta kertova kirja. Tulevaisuus on tässä tapauksessa 1920-lukua mutta kirjoitushetkestä katsottuna...
En muuten haasteen alussa arvannut että tuo olisi noin hankalasti täyttyvä kohta, mutta scifiä ei ole vuoden aikana oikein tullut luettua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti