Pitkästä aikaa Le Cléziota, jota olen sekalaisia kirjoja lukenut aiemmin: nyt taas romaanituotantoa, kirja joka ilmestyi suunnilleen samoihin aikoihin kuin kirjailija sa Nobelinsa (suom. Annikki Suni).
Ja ilmeisesti tässä pohjataan vahvasti kirjailijan äidin kokemuksiin, vaikka fiktiota tehdäänkin: kuvataan nuoren pariisilaistyttö Ethelin vaiheita 30-luvun alusta sodanjälkeisiin vuosiin. Perhe on hyvin toimeentuleva, joskin enemmän isovanhempien ansiosta, ja isä Alexandren hyvin vastuuttoman taloudenhoidon ja kansainvälisen laman myötä koittaa taloudellinen romahdus, mukana menee myös Ethelin perintö. Ja kun sotakin tulee, niin Ethel saa kasvaa hyvin nopeasti aikuiseksi ja ottaa vastuun perheestä...
Hmm. Le Clézio on hyvä tilanteiden ja tunnelmien aistivoimainen kuvaaja, joten tässäkin kirjassa on erinomaisia osia, mutta kokonaisena tarinana tämä on kovin hajanainen, elementit eivät liity oikein mitenkään yhteen. Ethelin kasvutarina on tietysti aika mainio muttei ihan edes tätä pienoisromaanimittaa kanna, lapsuusystävä Ksenia saa alussa paljon huomiota, mutta sitten vain katoaa maisemista, ja palaamisensa on aika "entäs sitten", sota-ajan Ranskan kokemukset ovat tosiaan hyvin kuvattuja mutta ne vain seuraavat toinen toistaan, ja loppu, jossa reflektoidaan jotain kollektiivista syyllisyyttä ei liity oikein mitenkään edeltäneeseen kirjaan, se vain on laitettu kirjan loppuun (ehkä hakien jotain symbolista yhteyttä Ethelin ja isänsä naiviuteen talousasioissa, muttei tuntuu tuo päälleliimatulta). Tästä olisi tullut kiinnostavampi kokoelma novelleja ja lyhytproosaa, aineksia siihen olisi ollut, mutta romaanina tämä hajoaa käsiin.
Vanhoja bloggauksia varsin vaihtelevissa tunnelmissa löytyy: Kirjavinkit, Henna, Paula, Zephyr, Mia...
Helmet-haasteessa tällä voisi ottaa vaikka kohdan 14. Kirjan kääntäjä on voittanut Mikael Agricola -palkinnon tai muun käännöspalkinnon: Suni on voittanut Agricola-palkinnon kahdesti (joskaan ei tällä kirjalla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti