F. Scott Fitzgerald - The Crack-Up

...ja muita lyhyitä tekstejä. Olen aikoinani F. Scott Fitzgeraldin Kultahatun ja yhden novellikokoelman lukenut, nyt pitkästä aikaa toinen, kun sattui sopivasti vastaan. Ja kun Helmet-haasteessa kaivataan kirjaa joka sijoittuu 1920-luvulle: Fitzgerald on hyvin leimallisesti kyseisen vuosikymmenen ääni, ja tuo sen esiin itsekin.

Kirjan kymmenestä tekstistä viisi ensimmäistä ovat omaelämäkerrallisia, kirjoitettu 30-luvulla mutta joissa katsotaan 20-lukua (ensimmäinen on vieläpä nimeltään 'Echoes of the Jazz Age'), joten aiheeseen on otettu jo hieman etäisyyttä, ja toisaalta suhdetta leimaa vahva nostalgia.

Myönnän, että nostalgia on minulle joskus aika sokea piste: se ei omakohtaisesti tapaa olla kovin yleinen tai voimakas tunne, enkä myöskään oikein ikinä jaksa innostua siitä kulttuurituotteissa. On kirjoja, leffoja, tv-ohjelmia joista saatan huomata, että jahas, tässä yritetään nyt ruokkia nostalgiaa, ja yleensä näiden parissa ruokittu tunne minulla on tylsistyminen. Toisaalta toiset aikakaudet kiinnostavat minua ennemmin niiden etäännyttävän vaikutuksen johdosta, kuinka asiat ovat yhtaikaa jotenkin tuttuja ja tunnistettavia ja toisaalta varsin kummallisia, joten sadan vuoden takainen nostalgia alkaa lipsua jo hieman tuohon toiseen kategoriaan...

Joskin eroksi tulee, että Fitzgerald kirjoittaa selvästi ihmisille, jotka muistavat 20-luvun ja ehkä ymmärtävät puolinaisista vihjeistä mistä puhutaan, mutta taas näin 2020-perspektiivistä tekstit käyvät ajoin aika kryptisiksi (laajempi perehtyneisyys Fitzgeraldin henkilöhistoriaan olisi ehkä myös eduksi). On niissä hetkensä, hyviä fraaseja yms. 

Viisi novellia taas tulevat niin 20- kuin 30-luvulta, ja näköjään suomeksikin näitä on ripoteltu eri kokoelmiin, eli varsinainen yhtenäinen kokoelma tämä ei ole: tietty haikeus ja "takana loistava tulevaisuus"-henki näissä toki näkyy. Ja voinee näistäkin löytää viittauksia kirjailija omaan elämään (Pat Hobby ilmeisesti on jonkinlainen alter ego, ja mahtaako 'Financing Finnegan' olla myös kirjailija itseirvailua). 'Babylon Revisited' (johon kirjan kansi viittaa) oli varsin kiva, samoin 'Pat Hobby Himself', muut luki.

Fitzgerald pysyy minulla "ihan kiva"-kategoriassa: kyllä näitä lukee mutta tuskin jäisi harmittamaan vaikkei lukisikaan.  

The whole golden boom was in the air - its splendid generosities, its outrageous corruptions and the torturous death struggle of the old America of prohibition. All the stories that came into my head had a touch of disaster in them - the lovely young creatures in my novels went to ruin, the diamond mountains of my short stories blew up, my millionaires were as beautiful and damned as Thomas Hardy's peasants. In life these things hadn't happened yet, but I was pretty sure living wasn't the reckless, careless business these people thought - this generation just younger than me.