Olen useampi vuosi sitten lukenut kaksi Jean Rhysin romaania, Kvartetti ja Siintää Sargassomeri, ja niihin sen verran myötämielisesti suhtautunut, että enemmänkin on ollut harkinnassa, vaikken suoraan olekaan rynnännyt tuotantoaan haalimaan. Ja Rhys on toki ollut muutenkin hyvin esillä, ei sinänsä minkään uutisarvonsa vuoksi, mutta tasaisesti hyvät kirjat ovat löytäneet uusia lukijoita (asiaa auttaa tietysti myös, että Rhysin kirjat ovat antoisia feminismin tai kolonialismin vinkkelistä katsottuna, joten moderni aika on kiinnostuneempi kuin mitä 1920-30-luku ehkä oli).
Tämä novellikokoelma on viimeinen Rhysin elinaikana ilmestynyt teos, vuodelta 1976 kun kirjailija oli jo hyvän matkaa päälle kahdeksankymppinen. Ja, no, kyllä tämä Jean Rhysin kirja on, ja mitä ilmeisimmin ammentaa runsaasti myös kirjailijan omasta elämästä.
Kuusitoista novellia ovat sisältönsä mukaisessa aikajärjestyksessä, 1800-luvun lopulta kirjoitusaikaan, ja tapahtumapaikat vastaavat hyvin missä Rhys itse milloinkin oli: ensimmäiset novellit sijoittuvat Karibialle, sitten Englantiin, 20-luvulla ollaan Pariisissa ja sitten palataan taas Englantiin. Ja alussa näkökulmahenkilöt ovat nuoria ja lopussa vanhoja.
Tuttuja pienimuotoisia sosiaalisten suhteiden viiltäviä analyyseja on toki myös mukana, ja naisia jotka tuntuvat ajautuvan tapahtumissa ja sosiaalisten verkostojen paineissa ja joiden on vaikea saada tahtoaan läpi tai ilmaistuksi joskus edes itselleen...
Rhysin kynä on ollut terävä loppuun asti, ja novellit tuntuvat modernimmilta kuin mitä 1800-luvulla syntyneeltä kirjailijalta odottaisi. Mutta samalla ei tämä nyt tuotantonsa kärkeä ole, taitavan kirjailijan pieniä fragmentteja. Jos kirjailija ei ole ennestään tuttu niin kannattaa lukea ennemmin niitä romaaneja, mutta toki Rhys on tässä teoksessa niin vahvasti mukana, että faneilleen tämä varmasti on antoisa lisä tuotannossa.
Helmet-haasteessa tämä olkoon 34. Kirjan nimessä on käsky tai kehotus. Ei mitenkään ystävällinen sellainen.
Onnistut tässäkin hyvin tuomaan mieleen sen mikä Rhysin romaaneissa on ollut niin modernia, jotenkin erityisen rehellistä ja suorapuheista. Ihastuin häneen ensilukemalta. - Tuo on myös ollut mielenkiintoista havaita tässä jo verraten pitkäkestoisessa lukemisharrastuksessa, kuinka jotkut kirjailijat nousevat seuraavien sukupolvien löytäminä suurempaan maineeseen kun taas toiset painuvat aikaisemmasta maineestaan tavallisten kuolevaisten joukkoon.
VastaaPoistaJoo, tuo on kiinnostava ilmiö miten arvostukset muuttuvat suuntaan ja toiseen...Rhysillä oli toki lukijoita ja tukijoita jo alusta lähtien, mutta tässä voi perustellusti sanoa kirjailijan olleen edellä aikaansa, ja vaikka urassa olikin keskellä pitkä tauko, niin hyvä että eli tarpeeksi pitkään ehtiäkseen uudelleenlöydetyksi ja myös vielä jatkamaan uraansa.
PoistaRhysiltä en oo vielä lukenu mitään. Tuo Sargassomeri kiinnostaa, että ehkäpä saan tartuttua siihen tai johonkin muuhun vielä.
VastaaPoistaSargassomeren lukemisessa on eduksi että on lukenut Bronten Kotiopettajattaren romaanin: ei se ihan välttämätöntä ole mutta paranee kyllä kun on jo lukiessa käsitys minne tullaan päätymään...
PoistaJa toisaalta jos Bronte on jo tuttu niin silloin Sargassomeri on kyllä ihan ehdoton suositus.
Mutta ymmärtääkseni kaikki neljä suomennettua romaania ovat ansiokkaita.
Olen välillä pohtinut lukevani Kotiopettajattaren romaanin nyt aikuisiällä uudelleen ja perään Siintää Sargassomeren. Vielä on jäänyt aikeeksi mutta annoit hyvän muistutuksen.
VastaaPoistaKomboa odotellessa. Minun pitäisi hakea noita Rhysin romaaneja lisää.
Poista