Helvi Juvonen - Pikku karhun talviunet

Olen aikoinaan lukenut Helvi Juvosen kootut runot, noin kymmenen vuoden aikana tehdyt kuusi runokokoelmaa jotka sopivat yhteen niteeseen. Ja niistä pidin kyllä paljon, siinä määrin että nappasin tämän blogin nimen yhdestä Juvosen runosta...muusta kirjallisesta tuotannosta en muista edes kuulleeni ennen kuin huomasin tämän kirjan kirppiksellä, ja tarttuihan se heti mukaan.

Tämä on kokoelma lyhyitä proosatekstejä, jotka Mirkka Rekola toimitti kokoelmaksi Juvosen jälkeenjääneistä papereista: muutaman sadun sarja on julkaistu Parnassossa mutta satuja oli useampi, joitain osioita on poimittu aloitetusta romaanikäsikirjoituksista, ja jotkut ovat ihan vaan tekstikatkelmia, proosarunoja, fragmentteja...kun yksittäisillä teksteillä on yleensä mittaa sivu tai kaksi tai ei edes kokonaista sivua, niin tähän suht pieneenkin niteeseen tekstejä mahtui.

Pensasrivien alla varjo oli täplikästä. Poika makasi selällään ja riipi marjoja suuhunsa. Niitä, joiden nimessä oli rubrum. Kaikella oli nimensä, hänelläkin, ja jotkut sitä käyttivät, muuten hän oli no-poika. Ikävintä oli olla no-poika. Jokin paha asia, jota sanottiin kiireeksi, liittyi no-poikaan. Samoin työ, jota he eivät saaneet loppumaan, vaikka he yrittivät joka päivä, isä, äiti, hyvät ihmiset keittiössä ja sisarkin. Aamusta iltaan he olivat väsyneitä, eikä työ kutenkaan loppunut. Jos heiltä jotain kysyi, muuttui heti no-pojaksi.

Ja vaikka kirjallisuudenlaji onkin hieman eri, onhan tässä Juvosen tyyliä. Runokirjoissaankin löytyy usein satumaisia piirteitä, joten lyyrinen taidesatu tuntuu hyvinkin sopivalta proosamuodolta. Ja runojensa tapaan tässäkin löytyy luontomystiikkaa, pienuuden ja haurauden kontemplaatiota, joka kurottuu kohti Jumalaa. Mutta luontokin ymmärretävä laajasti suurkaupunkiluontoa myöten, Juvonen oli 50-luvulla matkaillut myös Roomassa, joka selvästi on tehnyt vaikutuksen, sen verran monissa teksteissä se on mukana. Ja Rekolakin oli alunperin ajatellut tästä vain satukokoelmaa, mutta niitä muitakin tekstejä kuitenkin työntyi mukaan kuin ne kuuluisivat sinne, pienuuden ja haurauden teema tulee teoksessa mukaan ihan metatasollakin.

Ilahduttava pieni teos. Rankkaan Juvosen runotuotannon yhä korkeammalle, mutta tämä on silti kiinnostava lisä tuotantoon.

Vielä ehtii naistenviikko-haasteeseen. Ja laitan Helmet-lukuhaasteessa tämän vaikkapa kohtaan 32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. Kaikenlaisistakin asioista, mutta vaikkapa "[k]ävellä Jumalallisen rakkauden katua (Via Divina Amore). Se on aivan lähellä, mutta joka kerran saan sitä etsiä. Joskus en löydä."