Jatketaan näytelmien lukemista, ja yhä suht uusilla, 90-luvun Amerikassa ilmeisen paljon huomiota herättäneellä teoksella. David Mamet on nimenä tuttu, vaikken tätä ennen mitään ollutkaan lukenut.
Ja aika piinallista luettavaa tämä oli. Kahden henkilön draama kolmessa näytöksessä, ensimmäisessä opiskelijatyttö Carol on tullut keskustelemaan arvosanastaan yliopiston professori Johnin toimistoon, ja kahdessa seuraavassa näytöksessä kohdataan uudestaan puimaan esitettyjä syytöksiä seksuaalisesta ahdistelusta...
Molemmat henkilöt ovat aika kauheita. John on itseriittoinen hölmö, joka rakastaa omaa ääntään ja filosofioitaan, ja sanoisaan ja teoissaan tosiaankin hyvin harkitsematon (joskin samalla on todettava, että niiden pitäminen seksuaalisena ahdisteluna vaatii aktiivisen vihamielistä tulkintaa). Ja Carol taas on ensimmäisessä näytöksessä epämääräisen epävarma, selvästi väärässä paikassa (niin kyseisen kurssin tai ehkä koko yliopiston oppilaana kuin ylipäänsä haluamassa keskustella arvosanastaan ilman mitään varsinaisia perusteita), ja seuraavissa taas aktiivisella uhriutumisella toimiva moderni inkvisiittori ja hämärän painostusryhmän edustaja, ja pian argumenteissa ahdistelu siirtyy vain välineeksi toisissa taisteluissa...
Ensimmäisen näytöksen keskustelukin oli niin elliptistä ja katkonaista, että sitä oli varsin hankala lukea, keskustelun rytmiä oli vaikea tavoittaa (esitettynä ehkä selkeämpää), tämä puoli parani jatkossa, mutta hahmoista tuli vain karikatyyrisempia. Silmäilin myös nettikommentteja, joissa Carolin karikatyyrimaisyytta kritisoitiin, ja toisaalta ehkä se oli sellainen kirjoitusaikana, nykyisin tuntuu että tästä on otettu toimintaohjeita (ja toisaalta John kieltämättä vaikutti opettajalta, jota oppilaat tuskin jäävät kaipaamaan...)
Lueskelin että näytelmä on ottanut inspiraatiota kirjoitusaikana esillä olevasta Anita Hill / Clarence Thomas -tapauksesta, joskin tässä ollaan siirrytty eri miljööseen käsittelemään seksuaalisen ahdistelun problematiikkaa.
Tjooh. Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että opettajien ei pidä yrittää suhtautua oppilaisiin kuin ihmisiin, sillä tavalla vältytään joka puolin monilta harmeilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti