Joris-Karl Huysmans - Against Nature (À rebours / Vastahankaan)

 

Varsin omalaatuinen klassikkoteos 1800-luvun lopulta tämä Joris-Karl Huysmansin romaani A rebours: yksi henkilö eikä varsinaista juonta. Kirjailija itse ei ilmeisesti odottanut sille minkäänlaista huomiota (mutta teos oli silti sellainen että se täytyi tehdä) mutta vastoin odotuksia teos saavutti hyvinkin suuren, joskin toki ristiriitaisen, suosion, ja on sellaista nauttinut myös myöhemmin.

Jean des Esseintes on aikoinaan mahtavan aatelissuvun viimeinen vesa, älykäs mutta muuten niin fyysisesti kuin luonteeltaan varsin heikko tapaus, jota ei enää ilahduta Pariisissa hummailu (ja mikään vakavampi suuntautuminen ei ole koskaan kiinnostanut). Niinpä päähenkilömme päättää vetäytyä maaseudun rauhaan, yksinäiseen taloon, jossa heittäytyä yksityisiin esteettisiin iloihin. 

Nämä kiinnostuksen kohteet sitten ovat kirjan sisältö: des Esseintes tuntee viehtymystä dekadenssiin, estetisoituun, keinotekoiseen, innostuu helposti monenlaisista aiheista ja toteuttaa niitä liioiteltuihin mittoihin asti. Sisustus mietitään perinpohjaisesti, taidekokoelmaa tutkitaan, kirjakokoelman arvostukset niin antiikista kuin nykyajasta käydään läpi (myös millaiset erikoisnidokset des Esseintes on suosikeistaan sidottanut), parfyymeja sekoitellaan, ja kun tekokukkakokoelma (vain keinotekoisia, ei mitään aitoa) alkaa ikävystyttää niin lähdetään haalimaan oikeita kasveja jotka näyttävät keinotekoisilta...

Teksti on ylikypsän runsasta, näkemysten ja kiinnostusten detaljeissa kyllä riittää ammennettavaa. Ja vaikka kirjassa ei tosiaankaan "tapahdu" paljoa, oli lukeminen silti viihdyttävää. Des Esseintesillä on omalaatuinen maku, taipumus uppoutua nopeasti kiinnostuksen kohteisiinsa ja vastaavasti myös kyllästyä nopeasti ja jättää sikseen, ja ehdottoman estetisoiva lähestymistapa maailmaan, ja näitä piirteitä kirjailija kuvaa hyvin ilkikurisesti.

 

Lukiessa mieleen tuli jokin aika sitten luettu toinen kirja utopioista: mielleyhtymä ei ehkä olisi muodostunut jos en olisi lukenut kirjoja lähekkäin, mutta kun nyt sattui, niin mieleen tuli tämänkin kirjan sopivan omalla tavallaan utopia-kaavaan: Des Esseintes suunnittelee elämänsä ja asuinolosuhteensa vastaamaan mahdollisimman pitkälle valittuja arvoja, nämä olosuhteet muodostavat suljetun maantieteellisen alueen, joka saattaa ottaa jotain tietoja ulkomaailmasta mutta on haluton antamaan niitä ulospäin, ja kirja on eräänlainen matkakertomus näihin olosuhteisiin ilman sen kummempaa tarinaa. Olkoonkin että tämä utopia on yhden talon kokoinen ja sen kansalaisia on varsinaisesti yksi (ja pari palvelijaa).

Ja Thomas Moren tapaan on aika vaikea sanoa kuinka suuressa osassa kirjaa Huysmans on oikeasti vakavissaan ja kuinka suuressa osassa trollaa lukijaa ja parodioi kohdettaan, kumpaakin puolta tuntuu olevan mukana mutta missä suhteessa. Hahmona Jean des Esseintes perustuu todelliseen henkilöön, eksentriseen dandyyn Robert de Montesquiou, ja toisaalta kirja inspiroi lukuisia myöhempiä esteetikkoja, dandyja ja dekadentteja, joten ilmeisesti moni on valmis ottamaan tämän utopian vastaan...

Ja kiinnostavasti monet des Esseintesin kirjassa esittämät taidearviot ovat tosiaan jääneet elämään, kirjassa nostetaan esiin esim. varsin kontroversseja tai suht tuntemattomia taiteilijoita ja kirjailijoita (joista moni oli kirjailija Huysmansin tuttu) mutta jotka ovat sittemmin etabloituneet aikakauden kiinnostavimpina tekijöinä ja ajan henkenä (Moreau, Redon, Mallarmé, Verlaine...), joten kirja on tosiaan toiminut suunnannäyttäjänä. Mutta tietysti tämäkin utopia on pohjimmiltaan mahdoton...

Omalaatuinen, kiinnostava teos. Itse luin tämän englanniksi, mutta muutama vuosi sitten ilmestynyttä Antti Nylénin suomennosta on myös kehuttu: alkukielinen on ilmeisesti suht haastava, koska Huysmans on ihastunut hyvin laajaan sanavarastoon, ja nämä kirjan kuvailut ovat tosiaan hyvin runsaita...ja niin tässä kuin kuulemma siinä suomennoksessakin on myös varsin runsaat taustaviitteet käsiteltävistä asioista, ja sanoisin että ne tulevat tarpeeseen (ja samalla tarjoavat runsaasti lisäsivistystä).

Mukana, kirjan lopussa, on myös Huysmansin kirjoittama esipuhe kaksikymmentä vuotta myöhemmin ilmestyneeseen uusintapainokseen: tällöin kirjailija oli näkemyksiltään, aatteiltaan ja maailmankuvaltaan aika lailla erilainen kuin pari vuosikymmentä nuorempi kirjan kirjoittaja, joten tästä syntyvä ristivalotus on myös hyvin kiinnostava...

Merkillinen ja kiehtova teos, josta eri lailla virittyneet henkilöt varmastikin löytävät hyvinkin erilaisia puolia, ja samakin lukija runsaasti ammennettavaa. Kirja joka on yhtaikaa tavattoman sitoutunut ympäröivään kulttuuriinsa lukuisin viittauksin ja sitein, ja toisaalta täysin omanlaisensa, ainutlaatuinen teos.
Ja eri lukijoita on: Kiiltomato, Kirjavinkit, Peegee hydatoon...