David Ratte - Le voyage des pères (Isien matka)

 

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut siitä ilahduttavuudesta, että Raamatun kertomuksia (tai uskonnollisia kertomuksia ylipäänsä) sovittavat sarjakuviksi sellaiset tekijät, joilla on käsitys siitä, miten sarjakuvaa tehdään. Koska niitä heikompiakin esityksiä on nähty, joissa kirjoittaja joko ottaa suoraan alkutekstiä sellaisenaan tai kirjoittaa itse (yleensä liikaa), kuljettaen kerrontaa pelkällä tekstillä, ja piirtäjä piirtää jotain nättejä kuvia siihen seuraksi, ja lopputulos on sarjakuvaa vain nimellisesti. 

Mutta vaikka tuossa yllälinkatussa jutussa Mikael Mäkinen ja Jarkko Vehniäinen sovittavat Uuden testamentin tarinoita toimivasti sarjakuviksi, sopivan rennolla otteella, niin pysyvät he kuitenkin kiinni alkutekstissä. Mutta kaunokirjallisuudessa minua kuitenkin viehättävät myös sellaiset tarinat jotka ehkä ottavat kehyksensä Raamatusta mutta eivät vain kerro samaa uudelleen eri sanoin, vaan lähtevät kehittämään uutta näkökulmaa, pohtivat uusia aiheita tai kehittävät vanhoja eri poluille: kirjat joiden pyrkimys on muualla kuin opettaa alakoululaisille perusjuttuja. 

Sellaisista kirjoista kuin Waltarin Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset, Nothombin Soif, Hämäläisen Kolme eloonherätettyä, Chedidin Les Nombres, Lagerkvistin Barabbas...

Tähän toiveeseen vastaa David Ratten albumisarja Le voyage des pères, josta kuvassa kolmiosainen perussarja (myöhemmin Ratte on tehnyt muutaman albumin lisää eri näkökulmista ja aikakausista, lisää alempana). 

Jonas on kapernaumilainen kalastaja, kuten oli isänsä ja isänsä isä jne ja kuten ovat poikansa Simon ja Andreas. Mutta eräänä päivänä Galilean järven rannalle tulee outo saarnaaja josta nuorempi polvi on kovin innoissaan ja arvelevat messiaaksi, samoin kuin naapurin Johannes ja Jaakob, ja nämä lähtevätkin seuraamaan tätä Jeesusta. Noniin, leikki leikkinä, mutta nyt on tullut aika lähteä hakemaan pojat kotiin, kalat eivät kalastu itsestään.

Pian matkalla tulee vastaan myös kaksi muuta isää samalla missiolla, Alfeus ja Simon, joiden pojat Matteus ja Juudas ovat kanssa liittyneet Jeesuksen seuraajiin...ja vähän myöhemmin myös kaksi huo...entistä prostituoitua, jotka myös etsivät Jeesusta. 

Jeesus, samoin kuin apostolit ja muut varsinaisissa evankeliumeissa näkyvämmässä asemassa olevat henkilöt vilahtelevat muutamassa ruudussa sarjan varrella, mutta lukijan kyllä oletetaan tuntevan Raamattunsa, ja huomattavassa osassa kerrontaa ja sarjan huumoria on ironia joka syntyy siitä mitä lukija tietää mutta henkilöt eivät...päähenkilöt eivät suurelta osin onnistu olemaan ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan että olisivat oikeasti kärryillä mitä tapahtuu mutta tarpeeksi lähellä että törmäävät kyllä evenkeliumien tapahtumien vaikutuksiin tai näkevät niitä omasta kulmastaan. 

 

Ja toki harrastetaan myös karrikointia ja anakronismeja hieman Asterixin hengessä, ja toisaalta hahmot käyttäytyvät korostetun arkisesti, banaalisti ja siloittelemattomasti, puheen ja käytöksen rekisterissä jossa Raamatun kertomuksia ei tavata kertoa (ja Jonas itse ei ole mitenkään esikuvallisen positiivinen päähenkilö, ennemmin äkäinen kääkkä joka laukoo kommentteja sen kummemmin muita ajattelematta)

Mutta vaikka yleinen ote onkin humoristinen, on mukana myös vakavuutta ja syvyyttä. Äkilliset sävymuutokset voisivat saada tarinan tuntumaan hajanaiselta mutta eivät kuitenkaan niin tee, ennemminkin yleiseen kepeään sävyyn iskeytyvän dramaattisen käänteen dramaattisuus vain korostuu, varsinkin kun karikatyyrisyydestä huolimatta henkilöt on saatu tuntumaan eläviltä, oikeilta ihmisiltä. Ja jotkut kohtaukset iskevät tosiaan hyvinkin lujaa. Ehkä sarjan vaikuttavimmassa kohtauksessa Simon on kuullut poikansa Juudaksen kavaltaneen Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta, ja puhkuen lähtee etsimään Juudasta käsiinsä ilmoittaakseen mitä mieltä tästä on, pyörittää päässään sisäistä dialogia että vaikka ei tätä Jeesus-juttua nyt niin arvostakaan niin moinen petollisuus ei ole millään tavalla hyväksyttävää, noin ei tehdä, olet häpäissyt sukusi, minulla ei ole poikaa, ole kirottu...ja sitten näkee poikansa roikkumassa puussa köyden jatkona (maalaa hiirellä spoileri näkyviin).

Mitenkään alakouluikäisten sarjakuva tämä ei leimallisesti ole, osa teemoista menee varmaankin liian nuorilta lukijoilta yli tai muuten toimivat paremmin vanhemmille lukijoille...ja samoin vaikka esim. väkivallalla ei mitenkään mässäillä, niin on sitä kuitenkin mukana, usein sillai ruutujen reunamilla tai juuri niiden ulkopuolella että asioita ei näytetä mutta vihjataan riittävästi...

Kuvaava on miten ristiinnaulitseminen on esitetty: joukko sotilaita keskeyttää taukonsa kun pitää lähteä duuniin, tällä kertaa kolme ristiinnaulitsemista, otetaan työkaluja ja lähdetään paikalle...noniin, hoidetaas homma: Jeesusta tai kahta varasta ei näytetä, ei myöskään ristejä, vain sotilas vasara kädessä ja joukko ihmisiä jotka katselevat tätä toimitusta.  Lukija näkee hyvin arkisen toimituksen eikä siitäkään varsinaisesti toimitusta vaan sen miten se vaikuttaa paikallaolijoihin, katsojiin ja todistajiin, ja omalla tavallaan tämä on vahvempi tapa kuin suora esitys.

 

Vahvimpana verrokkina näistä tulee mieleen nuo Mika Waltarin kirjat, erityisesti Valtakunnan salaisuus mutta myös vähän Ihmiskunnan viholliset: kirjoitetaan varsinaisten raamatullisten tapahtumien ympärille, varsinaisesti Jeesus pysyy hyvin poissa näkökulmahenkilöiden näkökulmasta mutta samalla siinä sivuuttamisessa ja poissaolossa on keskeinen ajava mysteeri, ja varsinaisesti mukana olevat henkilöt taas ovat epävarmoja, ristiriitaisia, epätäydellisiä.
Ja tietysti myös että pyrkimyksenä on kuitenkin tehdä erinomaisen sujuvasti etenevä tarina.

Ratte on hieman samassa sävyssä tehnyt myös neliosaisen spin-off-sarjan Yona, egyptiläisestä ylimyksestä aikana kun Mooses alkaa järjestellä heprealaisten poistumista Egyptin maasta...viihdyttävä vaikkei tuon ensimmäisen sarjan tasolle nousekaan.

Ja toisen spin-off-sarjan päähenkilö taas on Barabbas ja tämän kapinallisten ryhmä, eli Jerusalemissa ollaan samaisella pääsiäisviikolla ja tapahtumat menevät siis osin päällekkäin tämän ensimmäisen sarjan kanssa, vaikka näkökulma onkin eri (ja tästä selvisi myös kuka puukotti Alfeusta ja miksi). Mutta tästä olen lukenut vasta ensimmäisen albumin, pitää ne muutkin hakea...

Helmet-haasteessa tämän voisin laittaa kohtaan 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut: kyllätämä suomeksikin voisi ilmestyä. En ole tietoinen että sellaista olisi tulossa mistään, mutta voi silti odottaa.