Jotkut ovat maininneet, että eivät koskaan lue tällaisissa vanhojen klassikkojen uusintapainoksissa tyypillisesti olevia laajoja esipuheita, koska niissä tavataan yleensä käsitellä kirjan sisältöä sen verran että spoilereita juonenkäänteistä riittää (minä en ole spoileriherkkä, joten yleensä luen ne, ainakin osittain: jotkut kriittiset laitokset alkavat perata jotain manuskriptien tekstivariaatioita yms sellaisella tasolla, että ne skippailen).
Tässä on teos, jonka lukukokemus ilman historiallista taustoitusta jäänee helposti "öö, mitäköhän mä just luin"-tasolle, siis kiitos Sophie Gee, ei se helppo ollut näinkään.
Tämä Alexander Popen eeppinen runoelma ei ole pituudella pilattu (nelisenkymmentä sivua), mutta Popen sanansäilä tekee tekstistä kyllä parodisen koukeroista, ja aihe taas perustuu tositapahtumiin, jotka kuohuttivat 1700-luvun alun seurapiirejä: Lord Petre oli tanssiaisissa leikannut kiharan neiti Arabella Fermorin hiuksista, ja tästä episodista siis syntyy tämä heroois-humoristinen runoelma, joka kirjaimellisesti nousee sfääreihin.
Taustoitusta: moinen hiuskiharan leikkaaminen olisi ehkä hyväksyttävää lasten leikkinä tai sitten ehkä jo vakaasti kihlautuneiden välillä, näin vaikka ilmeisesti lordin ja neidin välillä olikin jo orastavaa yhteisymmärrystä, se oli loukkaus seksuaalisella pohjavireellä. Kuvaavaa on runon Belindan (siis Arabellan) toive "Oh hadst thou, Cruel! been content to seize / Hairs less in sight, or any Hairs but these!" (jokainen sukupolvi kuvittelee keksineensä seksin, mutta kyllä se keksittiin jo ennen 1900-luvun jälkipuoliskoa).
Kepeän (mutta onko sittenkään niin kepeän) seurapiirihupailun verrokkina esitettiin melkein sata vuotta myöhäisempi Jane Austen, ja on näissä samaa tunnelmaa. Mutta lajityyppinä on tosiaan eeppinen runous, jonka johdosta "öö, mitäköhän mä just luin"-kokemusta ei ihan voinut välttää, varsinkin kun Popen kieli on tosiaan omalla tavallaan huikeaa ja omalla tavallaan aika työlästä (samoin kuin tätä nidettä koristavat Aubrey Beardsleyn piirrokset).
Behold, four Kings, in Majesty rever'd,
With hoary Whiskers and a forky Beard;
and four fair Queens whose hands sustain a Flow'r,
Th' expressive Emblem of their softer Pow'r;
Four Knaves in Garbs succinct, a trusty Band;
Caps in their heads, and Halberds in their hand;
And particolour'd Troops, a shining Train,
Draw forth to combat on the Velvet Plain.
The skilful Nymph reviews her Force with Care;
Let Spades be Trumps! she said, and Trumps they were.
Runo2020-haasteessa tämä taitaa kyllä olla sininen, ajoittain punainen mutta pääosin sininen. Ja Helmet-lukuhaasteessa luonnollisesti kohta 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti